Disco Ensemble: The Island of

Fullsteam

What happened?, oli ihan ensimm�inen kysymys mik� nousi mieleen kun ensimm�isen kerran py�r�ytti modernin punkin kotimaisen airueen Disco Ensemblen nelj�nnen pitk�soiton The Island Of Disco Ensemblen levysoittimessa. Miten t�m� omiin kotimaisiin lempib�ndeihin etenkin kakkoslevyn iskevyydell��n noussut nelikko on uutukaisellaan onnistunut kadottamaan n�in paljon sek� biisikyn�n iskevyyden, kertos�ekoukukkuuden ett� soundipolitiikan kohdalla? Olin jo tuomitsemassa levyn tuottaneen Lasse Kurjen takaisin popimman puolen projektien pariin, koska levylt� tuntui puuttuvan omaan DE-mielikuvaan olennaisesti kuuluva r�j�hdysherkk� rouheus ja koukutkin oli k�tketty johonkin. Pidemm�ll� kuuntelulla alkujyrkkyys on hiukan loiventunut ja levy on keskim��rin nostanut pisteit��n � silti esimerkiksi toisena sinkkujulkaisuna soiva seesteisempi Protector on kyll� edelleen munattominta Ensemble� aikoihin eik� puutetta kompensoi edes kauneusarvot tai iskevyys. Menee hiukan liikaa emouikutuksen puolelle, jos suoraan sanotaan.

Energiaahan yhtyeess� on edelleen kuin isommassakin pit�j�ss� eik� Miikka Koiviston puolisylkev� laulu ole kadottanut p��llek�yv�� koukkuaan. Etenkin vauhdikkaammassa materiaalissa ollaan parhaimmillaan oikein hyv�ss� iskussa, mist� todistavat t�m�n levyn avauskolmikko � kiivaasti sykkiv� ja j�nnitett� onnistuneesti yll�pit�v� Bay Of Biscay, rutinaan asti jykev�, isolla kaarella maalava ja komealla kerrolla varustettu Pitch Black Cloud ja sinkkubiisin� julkaistu, samaan aikaan rouheasta ja kuulaasta introsta suoraan t�rin�energiseen kertoon jym�ytt�v� White Flag For Peace.

Protectorin j�lkeen So Coldin metallihtava ja kuulaalla synamausteella varustettu potku on ihan postiivista energialis��, mutta biisin� ei oikein purista sit� viimeist� pisaraa irti. Viel� Protectoriakin kuulaampi leijailu Get Some Sleep vakuuttaa l�hinn� ison soundinsa harmonialla ja taivaaseen asti nousevalla riffittelyll��n, mutta siihen sen aseet j��v�tkin. Life Of Crime kasvaa aika perus DE-biisist� melkoiseen loppuilotulitukseen hiukan haahuilevalla otteella, mik� laimentaa hyv�� ideaa. Kaksiosainen Semi Eternal Flame/Undo toimii kelvosti, vallankin ensimm�isen osan pirteyden nostaessa k�yr��. Leftyn kaartava vauhdikkuus ja s�rin�energia on hyv�� peruskauraa, Samantha tuntuu hiukan liikaa tekev�n itsest��n �teosta� tai graniittista �patsasta� eik� tahdo massiivisuudessaan oikein p��st� minnek��n koko biisin aikana. Itse kaipaisin juuri niit� t�sm�iskuja eik� ympyr�� py�riv�� haahuilua. Sit� on t�ll� levyll� hiukan liikaa.