Eri Esittäjiä: Hienoksi tislattu

XO

Exogenicin elektronisemman laidan artistien biitit ja sekalainen kattaus sekä nimekästä että tulossa olevaa kotimaista räpäyttäjää – siinäpä Hienoksi tislattu-lätyn kaava tiivistettynä. Levy alkaa mainiosti. Fat Beat Sound Systemin ja Palefacen suomenkielinen yhteistyö Merkit on levyn selkeästi tarttuvin yksittäinen lohkaisu mukavan rouheasti svengaavine ja tööttävine taustoineen ja sulavalla räpäytyksellä. Kertsikin potkii. The Jarin ja Eino Antiwäkin Isoo rytmii inna di Bööle on sitten sen tulokaspuolen parempaa päätä, vaikka Pasilan kotiseutuintoilu onkin hiukan turhan kuultua settiä. Paluut ei oo:n taustat ovat edellisen tapaan The Jar:in käsialaa ja polkevatkin hyvin. Kolmisoinnun räpäytykset eivät sitten oikein vakuuta taustojen tapaan vaan vaikka flow luistaa niin sanotut asiat eivät juuri mieleen jää.

Nimiräpäyttäjistä Tommy Lindgrenin yhteistyö Fat Beatin kanssa kulkee ilmavasti ja donjohnsonbigbandmäisesti aika öisen seesteisissä tunnelmissa Kävelijällä, mutta hiukan paikallaan tallustaen. Redraman mukavan kulmikas ruotsinkielinen ilmaisu Mark Nomenin räjähdysherkän grooven päällä toimii paremmin ja Glaset läcker nouseekin levyn tarttuvimpaan osastoon. K.V.N & Lobon aggressiivisen vaaniva mutta lopulta aika hyväntuulinen potku esittelee Bassoradion kisavoittajan Kakun, jonka vauhdikas Pataässä iskee melkoisen vahvan ässän tiskiin. Toimii!

Sipuli Jaskan ja Mässy Ättäckin yhteistyö Kermaa vuolee raukean rullaavasti mutta ei oikein pääse pajarin pajauttamista mielenkiintoisempaan tarinointiin. K.V.N pistelee Lobon kanssa mainiosti myös Kadunkieltä-raidalla, mutta Toinen kadunpoika jättää blaastistaan lähinnä hakevan kukkoilun vaikutelman mieleen. Tommi H. heittää Mel Hooksin kanssa kaksi raitaa, joista Davo vahvistaa näistä vähemmän mielenkiintoista Tääl ollaan-kappaletta. Tavaramarkkinoiden Kevät-hittiä hyödyntävä toinen esitys on paljon innostavampi, vaikka alkuperäisen kappaleen vahvuudet ovatkin ne olennaisimmat rakennusaineet. Kahden edellämainitun väliin jäävä Dänkki J:n Mässy Ättäckin kanssa tekemä profiilibiisi Dänkkii pörisee klubituhnuisena mukavan reippaasti huohottavalla räpäytysjuoksutuksella. Psykedeelinen kertsi on oiva vastapaino. Levyn päättävä Outroll on Mac Mavisin ja Dj Trip Dogin uneliaan dubahtava instrumentaalileijailu, joka jää levyn yleistunnelmaa seuraavasta linjastaan huolimatta hiukan ulkopuoliseksi lopputiristykseksi. Hyvän puolelle mennään kaiken kaikkiaan, mutta todelliset hitit jäävät turhan harvoiksi.