Trentemøller: Into the Great Wide Yonder

In My Room

Into the Great Wide Yonder kestää liki tunnin. Sen synkästä elektrosta muodostuvaan runkoon yhdistyy ainakin heleitä popmelodioita, surf rockin kitarajuoksutuksia ja ambientin harhailevuutta. Tanskalaisen Trentemøllerin toinen varsinainen pitkäsoitto saattaa luonnehdinnan perusteella herättää sekavia mielikuvia, mutta kovinkaan teennäisenä sen monipuolisuutta ei voi pitää. Kyseessä on kunnianhimoinen ja tyylitajuisesti ilmaisumahdollisuuksiaan tutkiva kokonaisuus.

Albumi käynnistyy teollisen kylmästi kolahtelevalla instrumentaalilla, mutta jo toisena kuultava Sycamore Feeling nykii eri suuntaan Marie Fiskerin tunnelmallisen laulutulkinnan ja kauttaaltaan onnistuneen sävelmän voimin. Pimeät surinat eivät tällöinkään katoa häiritsemästä. Painostavan eteerinen tunnelma tuokin etenkin lauletuissa kohdissa mieleen Portisheadin. Keveimmillään ja samalla tarttuvimmillaan Trentemøllerin dramatiikka on kappaleessa …Even Though You’re With Another Girl, jonka tyyppistä kaunokkia Husky Rescue on vaihtelevalla menestyksellä etsiskellyt kaikilla levyillään.

Suurin osa Into the Great Wide Yonderista vierähtää instrumentaaliosuuksien parissa. Tanskanmaalla on ilmeisesti ihastuttu surf rockiin, sillä useissa kappaleissa johtavimpana elementtinä soi kaikuinen twang-kitara. Svengailun sijaan Trentemøller harrastaa Morricone-tyyppistä paisuttelua, tietenkin kolkkoon konemaisemaan upotettuna. Tätä puolta levystä edustaa osuvimmin Silver Surfer, Ghost Rider Go!!!, jonka tiukka vainoharha tuntuu muutenkin kuin nimensä puolesta ponnistavan myös protopunkduo Suiciden töistä.

Massiivinen albumi aiheuttaa siitä nauttivallekin satunnaista ähkyä. Trentemøller ei pelkää pateettisuutta. Usein kliimakseja ei malteta jättää alleviivaamatta suuren suurella kädellä, muttei oikeastaan parane valittaa. Into the Great Wide Yonderissa on vahva ja vakava imu, jonka luulen kestävän kauan.