Francis Rossi: One Step At A Time

Edel

Yhden tempun boogiejyrä Francis Rossi on päivätöissään Status Quon kanssa pitänyt yllä hyvää perustasoa ilman yllätyksiä. Hyväntuulisen ränttätäntän täydellisesti taitavasta ryhmästä on harvalla pahaa sanottavaa, vaikka se on dipannut välillä turhankin syvälle pop-siirappiin. Kolmea sointua jauhava instituutio on hallinnut Ison-Britannian listoja vuosikymmeniä ja pysynyt uskollisena tyylilleen. Kokeilujahan voi tehdä vaikka soololevyillä. Kenties Rossin toinen soolo One Step At A Time paljastaa sen neljännen soinnun tai muita vakan alla pidettyjä koukkuja?

Ei pääse mies karvoistaan, vaan samalla tutulla sapluunalla mennään. Rossin ensimmäinen sooloalbumi nytkytti pitkälti lainojen varassa, mutta tällä kertaa jokainen biisi on peräisin omasta kynästä. Ihan kelpo ralleja, eikä ihme, sillä tarttuvan pop-kappaleen perusprinsiipit ovat pakattuna syvälle Rossin dna:han. Sessioryhmän soitto rullaa ikinuoren solistin Telecasterin peesissä kuin hyvin öljytty singeri, mutta harmiton ja tasapäinen hyrinä peittää alleen niin nyanssit kuin mahdolliset biisihelmetkin. Hittiaineksia on levyllä enemmänkin, mutta esimerkiksi Faded Memory tai Rolling Down The Road saattaisivat rouheammalla käsittelyllä nousta kokonaan uudelle tasolle. 70-luvulla Status Quon läpimurron yhteydessä käytetty, pelkoa aiheuttanut luonnehdinta hard rock voidaan viimeistään nyt unohtaa. Mikään ei ole kuin ennen, vaikka mikään ei varsinaisesti ole muuttunut. Onneksi Rossi itse ei taida kyllästyä kovin helposti. Sen kerran kun olisi vapaa konseptiorkesterin kahleista, niin mitä mies tekee? Pehmoversioi sen kaikkein kuluneimman Quo-hitin Caroline. Aikuisrockissa pliisun ja leppoisan raja on häilyvä. Rossi ei jää sitä murehtimaan, vaan laulaa mennessään: "Somebody turn out the light, I`m going home now".