Francis Rossi: One Step At A Time

Edel

Yhden tempun boogiejyr� Francis Rossi on p�iv�t�iss��n Status Quon kanssa pit�nyt yll� hyv�� perustasoa ilman yll�tyksi�. Hyv�ntuulisen r�ntt�t�nt�n t�ydellisesti taitavasta ryhm�st� on harvalla pahaa sanottavaa, vaikka se on dipannut v�lill� turhankin syv�lle pop-siirappiin. Kolmea sointua jauhava instituutio on hallinnut Ison-Britannian listoja vuosikymmeni� ja pysynyt uskollisena tyylilleen. Kokeilujahan voi tehd� vaikka soololevyill�. Kenties Rossin toinen soolo One Step At A Time paljastaa sen nelj�nnen soinnun tai muita vakan alla pidettyj� koukkuja?

Ei p��se mies karvoistaan, vaan samalla tutulla sapluunalla menn��n. Rossin ensimm�inen sooloalbumi nytkytti pitk�lti lainojen varassa, mutta t�ll� kertaa jokainen biisi on per�isin omasta kyn�st�. Ihan kelpo ralleja, eik� ihme, sill� tarttuvan pop-kappaleen perusprinsiipit ovat pakattuna syv�lle Rossin dna:han. Sessioryhm�n soitto rullaa ikinuoren solistin Telecasterin peesiss� kuin hyvin �ljytty singeri, mutta harmiton ja tasap�inen hyrin� peitt�� alleen niin nyanssit kuin mahdolliset biisihelmetkin. Hittiaineksia on levyll� enemm�nkin, mutta esimerkiksi Faded Memory tai Rolling Down The Road saattaisivat rouheammalla k�sittelyll� nousta kokonaan uudelle tasolle. 70-luvulla Status Quon l�pimurron yhteydess� k�ytetty, pelkoa aiheuttanut luonnehdinta hard rock voidaan viimeist��n nyt unohtaa. Mik��n ei ole kuin ennen, vaikka mik��n ei varsinaisesti ole muuttunut. Onneksi Rossi itse ei taida kyll�sty� kovin helposti. Sen kerran kun olisi vapaa konseptiorkesterin kahleista, niin mit� mies tekee? Pehmoversioi sen kaikkein kuluneimman Quo-hitin Caroline. Aikuisrockissa pliisun ja leppoisan raja on h�ilyv�. Rossi ei j�� sit� murehtimaan, vaan laulaa menness��n: "Somebody turn out the light, I`m going home now".