Joose Keskitalo: Rovaniemen kirjasto 18.4.2009

Helmi Levyt

Joose Keskitalon soolokeikkoja todistaneet tietänevät kuinka hartaiksi tilaisuudet voivat muodostua. Osansa tässä on tietenkin Keskitalon materiaalilla, jossa pienimuotoiseen mutta suurisydämiseen lo-fi-folk-bluesiin yhdistyvät vuoroin hirtehiset, banaalit ja synkeän raamatulliset sanoitukset. Tämä ei kuitenkaan ilmennyt täydellisesti Keskitalon ensimmäisellä livekasetilla. Kolmen vuoden takainen Herra, opeta minua kuolemaan oli, muutamista kalmankatkuisista hetkistä huolimatta, melkoisen vilpas tilaisuus.

Osansa tässä on tietysti yleisöllä ja esiintymispaikalla. Libertén kesäisenä lauantaina täyttävä ihmistö on lyhyelläkin matikalla oletettuna erilaista kuin keväisenä lauantaina Rovaniemen kirjastoon saapunut yleisö. Huhtikuun jälkimmäisellä puoliskolla vuosi sitten Lapin pääkaupungissa äänitetty kasetti todistaakin hyvin pidättyväisen oloisesta yleisöstä, joka taputtaa kohteliaasti ja on häiritsemättä taiteilijaa, kunnes on aika saada hänet pidentämään esitystään. Taiteilijaa, jonka esitys on todella pelkistetty, pelkistetympi kuin mieheltä ja kitaralta oikeastaan edes osaisi odottaa.

Yleisön reagoimattomuus onkin paikoin hyvin tervetullutta, koska Keskitalon esiintyminen on lähinnä haurasta ja harrasta. Kitara kuuluu vaimeana, kuin sitä soitettaisiin vain tavasta. Laulukin jää välillä melkein kuiskauksen asteelle, mutta silti se on esityksen kantava voima. Tarinoiden ohella, tietysti. Keskitalon transsimainen esiintymistapa pakottaa kuulijan todella terästäytymään, mutta antaa myös takaisin. Yhteentoista biisiin mahtuu pari laulua Keskitalon esikoislevyltä, kolme hänen viimeisimmältään ja neljä Kolmas Maailmanpalo -levyltä. Kaksi esitystä – Vienanpa virran reunalle ja Tuuli se taivutti koivun larvan – ovat kansanlauluja. Kokonaisuus onkin mainio läpileikkaus Keskitalon tähänastisesta, vaikuttavan korkealaatuisesta urasta.

Keskitalon kiertävän ja laulavan saarnamiehen rooli on (taas) vaikuttavaa kuunneltavaa. Hän ei julista, hän ei paasaa, mutta hänen esityksensä välittää vuosituhantisia tunnelmia. Ehkä siksi kasetin ylväimmäksi lauluksi nousee aina niin vaikuttava Tuuli se taivutti koivun larvan. Laulu, joka ei syyttä ole osa kansanperinnettämme, mutta joka harvoin saanee näin pysähdyttäviä tulkintoja.