Johnossi: Mavericks

Universal

Ruotsalaisduo Johnossin taival on edennyt kolmanteen etappiin, levyyn nimeltä Mavericks. Johnin ja Ossin aiemmat tuotokset ovat jostain kumman syystä sujahtaneet täysin korvieni ohi, mutta tuo virhe on syytä korjata mitä pikimmiten. En tiedä onko Mavericks vielä sellainen uroteko, jota kollega Jari Jokirinne Johnossin edellisen All They Ever Wanted -levyn arviossa odotteli, mutta ehdottoman laadukas teos se on.

Johnossin ehdoton vahvuus on selkeästi oma ja raikas soundi. Kaiutetut vokaalit, rautalankaa ja shoegazingia yhdistelevät kitarat ja vahva rumpukomppaus kuulostavat vain ja ainoastaan Johnossilta. Kappaleet eivät kuitenkaan ole yhdestä puusta veistettyjä, vaan jokaiseen löytyy oma tulokulmansa. Kun sävellykset ovat vielä pääosin huippuluokkaa ja Johnin laulutulkinta komeaa, on tuloksena yksi alkuvuoden onnistuneimmista levyistä.

Jo avauskappale Mavericks kietoutuu ympärille hypnoottisen tunnelman, akustisen kitarariffin ja lopun purkauksen voimin. Sitä seuraava Dead End on ensimmäinen osoitus duon hittipotentiaalista, jota edustavat myös Roscoe ja What´s the Point. Näistä erityisesti jälkimmäinen on häikäisevä. Hauskasti epätahtisen kuuloinen riffi ja upea kertosäe riittäisivät jo, mutta C-osa ja sen jälkeiset loppuhehkutukset ovat jo karvat pystyyn -osastoa. Miksei tämä ole hitti, kysynpä vaan?

Rauhallisemmalta puolelta avainkappaleeksi nousee vaaniva Worried Ground, jota kuunnellessa mielikuvat seikkailevat jossain laajan preerian ja öisen kaupunkimaiseman välillä. Ainoa heikompi lenkki on päätöskappale Sickness, joka tuntuu intensiivisen Worried Groundin jälkeen turhan yksitoikkoiselta.

Kommenttien keskiarvo:

JariJ kommentoi 21.05.2010:

Pisteet:

Kova on, pakko myöntyä viiteen tähteen. Ensimmäistä kertaa tänä vuonna.