Human Demise: The Odditorium

WTF

Hollantilaisen nelikon resepti on simppeli ja selkeä: volume täppiin, särö maksimiin, tempo yläkanttiin ja raivo päälle - avot. Otsikkona on raskaamman laidan hardcore, mitä paljoltikin pintaan nostettu metallinen lähestymistapa erottelee mukavasti vanhakantaisemmasta kohkaamisesta. Jos jonkinlaista vertauskohtaa haetaan niin isommista nimistä mieleen nousee Hatebreed, mutta huomattavasti raskaampana ja tinkimättömämmin ug- ja diy-periaattein. Mutta kuten myös mainitun amerikkalaisen pumpun tapauksessa, Human Demisenkin kohdalla hevistely on samalla sekä siunaus että myös kirous. Toisaalta mättäminen tuo meininkiin enemmän kulkusuuntia kuin silkka punk-mäiske, mutta yhtälailla se tuntuu sitovan orkesteria pysymään tasan tietyn tyylin ympärillä. Surullisena seurauksena on totaalinen puutuminen viimeistään levyn loppupuolella.

Vaikka samasta ratakiskosta revityt rypistykset, vokalisti Mauricen monotoninen sylkeminen ja ruutipitoinen, mutta vähän tylsä soundimaailma saavatkin The Odditoriumista hyvin tasapaksun pitkäsoiton, on bändin meiningissä tyyliä ja asennetta. Tämänkin levyn olemassaolon oikeuttaa lopulta se fakta, että oikeassa olotilassa ja paikassa eli kusen- ja röökinkatkuisessa punkkiluolassa pienen laitamyötäisen vahvistamana Human Demisekin potkii takuuvarmasti, joten toivon mukaan miekkoset joutavat taasen Suomenkin maille räyhäämään.