The So Bored Society: Summer Forever

Skull & Bullshit Records

Kuten tämän lehden kahdesta aiemmasta So Bored Societyn arviosta voi lukea, on yhtyeen juurilleen uskollinen punk milloin enemmän, milloin vähemmän ok. Jos yhtyeen uusimman julkaisun, viidennen pitkäsoiton kunniakkaan viran täyttävä ja ilmaiseksi myytävä Summer Forever, laitetaan samalle asteikolle, on se uskollisuudestaan huolimatta varsin mieltä ylentävää kuunneltavaa.

Joku "skatepunk with a twist" voisi olla paras määritelmä levylle, joka naittaa melodisen poppiin perusilmeeseensä Jesus Lizardin kivenhalkomista, kasarihevistä tuttuja riffittelyjä, mörköoopperavokaaleja, akustisia hempeilyjä, taivaanrannan maalailuja kitaralla ja sen sellaista mukavaa. Siis väriä.

Kahteen osaan jaetun lätyn ensimmäinen puoli on kiivaampi ja punkimpi, toinen synkempi ja pois punkista pyrkivä. Molemmilla on paikkansa. Monipuolisesti puolelta toiselle huojuva aloituskappale (You Make Me) Hotter Than Hell potkaisee hienosti vauhtiin pastisseja ja erinäisiä purkauksia sisältävän ensipuoliskon. Jälkimmäinen puoli, nimeltään The Nightmare Beginz, on kuitenkin parempi. Se on aluksi hyvin klassisen punk, mutta alkaa kahden viimeisen biisin aikana tehdä mainioita irtiottoja. 2135 sisältää jo osia, joiden perusteella sen voisi luokitella kotimaiseksi alternative rockiksi. Tätä jatketaan leyn päättävällä Whatevermindilla, sillä erotuksella, että So Bored Society kuulostaa mielenkiintoisemmalta kuin saman kategorian vemputtajat, joita usein kutsutaan vientitoivoiksi.

Toki Summer Forever on hajanainen ja epätasainen, paikoin jopa surkea levy. Mutta siitä huolimatta siitä paistaa tekemisen ilo, nautinto tehdä omaa juttuaan. Vaikka kieli olisi kuinka poskella, on se parempi kuin se, että otsasuonet jysähtelevät. Puristit varmaan pyyhkivät tällä paukamaisia hanureitaan, mutta minä nautin. Old skool good times in modern days. Ei sen kummempaa.