Christopher Lee: Charlemagne – by the Sword and Cross

Cadiz Music

Kukapa olisi sopivampi esittämään frankkien myyttisen kuninkaan Kaarle Suuren roolia kuin itsensä Christopher Lee? Vanha herra on valkokankaan legendaarisin Dracula ja Saruman, ja lisätään vielä, että Lee on muinaisen kuninkaan suora jälkeläinen sekä koulutettu oopperalaulaja. Kaiken kukkuraksi miehen ääni on eräs nykymaailman tunnetuimmista ja arvostetuimmista, eikä hänen suunnaton karismansa ole vieläkään haipunut, vaikka ikää on mittarissa jo 87 vuotta.

Charlemagnen tarina kerrataan alusta loppuun äärimmäisen tarkasti ja historia toistetaan juuri sellaisena kuin se (historiankirjojen mukaan) tapahtuikin. Musiikki on puhdasta miekka & magia –metallia, ja oopperamaista tunnelmaa vahvistetaan entisestään pitkillä puheosuuksilla, joissa Leen tytär Christina vie kertomusta eteenpäin. Mukana on myös täysimittainen orkesteri ja kuoro, joten ulkoisilta mitoiltaan Charlemagne vastaa aiheensa suuruutta. Edes Manowar ei pystyisi luomaan suurempaan kokonaisuutta, mutta epäilen että laadullisesti sodan miehet veisivät kisassa voiton.

Marco Sabiun säveltämä ja Marie-Claire Calvetin sanoittama teos kärsii sinfonisen metallin yleisistä lastentaudeista. Mahtipontisuus tahtoo kaatua tahattomaksi komiikaksi, minkä ainoastaan Leen uskomaton ääni pystyy pelastamaan, eikä kiekolta löydy kuin yksi todella unohtumaton teema: The Bloody Verdict of Verden. Sävellysten käännökset ovat monissa kohdin vähintäänkin ennalta arvattavia ja dramaattiset kohotukset jäävät kauas genren suurten nimien taakse, mutta kuten todettua: Lee saa silti jopa näin keskinkertaisen materiaalin loistamaan ja pitkälti hänen ansiostaan kolmen tähden teoksesta saadaan puristettua kolmen tähden kokonaisuus. Kunpa tämä produktio olisi vain tehty pystyvämmän säveltäjän ja sanoittajan kanssa, esimerkiksi Manowarin.