Tapani Sysimetsä: Kuun valtakunta

Napa

Jos ei nimi miestä pahenna, niin tällä kertaa se ainakin antaa hyvää osviittaa siitä, mitä on luvassa. Tapani Sysimetsä liikkuu omakustanteellaan syvällä tiheän ja tumman korven kätköissä. Lyhytsäkeiset, pohdiskelevat tekstit tarjoavat telkkarin tuijottamisen ja joutavan hosumisen vaihtoehdoksi luonnon rauhoittavaa, mutta myös pelottavaa terapiaa. Taustalla kolisevat raskassoutuiset konesoundit luovat ikihonkaisen ja sammaleisen äänimaiseman, jonne on helppo kuvitella hiippailemaan metsän henget, trullit, robinhoodit, tuonen herra kuin monen sorttista larppaajaa ja muita katuvilinää karttavia olentoja.

Runomaisten biisien musiikillinen anti jää melko yksitoikkoiseksi. Metsäkonefolkiksi musiikkiaan luonnehtivan Sysimetsän laulu on hentoa ja varovaista, mikä toisaalta sopii herkkään tunnelmaan ja toisaalta hetkittäin sitä myös syö. Aamunkoi erottuu joukosta selkeän rakenteen ja miltei tarttuvan kertosäkeen ansiosta. Turhan hilpeäksi ei sentään äidytä, sillä eihän ikuisessa yössä laulu soi, kuten laulun riimit kuuluvat. Kaiken kauniin puolestaan helähtää kelttiläisvaikutteineen kuin druidien nuotiolaulu, jonka tahdissa metsän neidot raskaan päivän päätteeksi ummistavat silmänsä.

Sinänsä mielenkiintoisten tekstien seassa särähti korvaan muutama tyyliä rikkova ilmiasu kuten "veemäiset pomot". Sysimetsän lyriikat pohtivat tyyliin sopivasti syntyjä syviä, ja osa saattaisi toimia runona jopa ihan sellaisenaan.