Julkaistu: 08.05.2010
Arvostelija: Antti Hurskainen
Omakustanne
Määrittelyvaikeudet ovat yleensä hyvästä. Tarkoitan tilannetta, jossa bändin soinnissa on paljon tunnistettavaa, viitteitä sinne tänne, muttei mitään johtavaa elementtiä kannustamassa lokerointiin, joka onkin kirjaimellisesti rajoittavaa puuhaa. Helsinkiläinen Kaskas pitää debyyttipitkäsoitollaan tilanteen houkuttelevan avoimena. Kiireetön ja itsevarma yhtye ei tunnu yrittävän olla mitään, mutta tulee samalla hipaisseeksi popin olennaisinta - niin tuttua, niin omaperäistä.
In The Meantime käynnistyy urkuvetoisella instrumentaalilla Night Express 84. Nimi svengaa agenttihenkisesti kuin musiikkikin. Vintageurut ovat kautta levyn huomattavassa roolissa retrosti soivien sähkökitaroiden ohella. Tunnelma on ajoittaisista irrotteluista huolimatta raukea kuin krapulailtapäivä yllättävän viihtyisässä ja nostalgisesti sisustetussa baarissa. Etenkin ensimmäiset kappaleet viedään läpi levollisella duurilla ja jopa hiukan hipisti. Fidel tuo riffillään mieleen Nick Caven napakan rockpalan Dig, Lazarus, Dig!!!. Kaskas tosin työstää pehmeämmin ja polveilevammin. Albumin puolivälin tienoilla kuvaan astuu surisevia melukitaroita ja kolistelevaa rytmiikkaa, mutta raukealta taajuudelta ei tällöinkään poistuta. Raskas ja väsynyt Date Song kipuaa koko kappalekymmenikön parhaimmaksi.
Sympaattisuuden rajamailla liikkuvaa vieraan kielen lausuntatyyliä voi pitää yhtenä harvoista kritisoinnin aiheista. Paikoin, etenkin kokeellisimmissa kohdissa, Kaskas on myös turhan varovainen. Käynnistyvät hajoilut ikään kuin pysyvät liian hyvin kasassa. Nämä ovat kuitenkin pieniä miinuksia In The Meantimen kokonaisvakuuttavuuteen suhteutettuna. Näillä näytöillä Kaskas ansaitsisi paljon nykyistä suurempaa huomiota.
Vuonna 2007 perustettu helsinkiläisyhtye soittaa raukeaa ja urkuvetoista indierockia.
Linkki: myspace.com/kaskasmusic
(Päivitetty 8.5.2010)
Kommenttien keskiarvo: