Kozaks Of Metallishtan: Kozaks Of Metallishtan

Omakustanne

Armenia-juurinen System Of A Down iski länsimaiseen rockiin aika vahvasti 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä. Etenkin albumikaksikko Mesmerize/Hypnotize äkkiväärine koukutuksineen ja vyörytyksineen iskivät tällaiselle raskaampaa musiikkia onnistuneesti välttelevällekin musiikinystävälle. Ei siis ole mikään ihme että samaa vuolukiveä halutaan hyödyntää. Rovaniemeläinen Kozaks Of Metallishtan viittaa jo nimellään Keski-Aasian muhamettilaisiin venäläisvaltioihin ja kasakoihin – mahtaako kolmikko soittaa livenä aidoissa kasakkahatuissa? Soundipolitiikka on SOADin tapaan poukkoilevaa raskaampaa sahavyörytystä, jossa on onneksi myös paljon slaavilaista vaaniskelevampaa vastapainoa. Välillä ollaan sen verran lähellä esikuvan tyylikeinoja että alkaa ahdistaa – vallankaan kun hyvästä yrityksestä huolimatta Kasakoitten biisikynä ei vielä iske yhtä leveään kultasuoneen. Venäläismauste kaikaa tematiikan ohella englanninkielisessä laulussa, jossa sen venäläinen aksentti tuo kieltämättä eniten mieleen SOADin, vaikkei General Petrovskyillä olekaan yhtä tunnistettavan omaleimainen sointi kuin Serj Tankianilla. Ja onhan se tarkoituksellinen aksentti ainakin aina jonkinlainen perusteltu vaihtoehto tankeroenglannille…

Millaista kappalemateriaalia yhtyeen omakustanteinen debyytti sitten tarjoilee? Ihan kelvollista, jos pääsee yli monessa kurvissa mieleen tulevasta ”tämähän on kyllä jo kuultu”-mielikuvasta. Kaiken aloittanut kulmikas Kazakhstan Song on toki aika lähellä sitä yhtä bändiä, mutta iskee sekä balalaikka-tiluttelelullaan, yksinkertaisella lyriikallaan että vauhdikkaalla pyörteellään. Vaikka Politiksin kaltainen kipakka pyörteily ei yllätyksiä tarjoile, on siinä ja sen serkuissa kuitenkin mukavasti iskevää helppoutta – ei lähdetä liian vaikeille poluille. Consume Or Be Consumedin rauhallisempi, jylhäksi asti kasvava vastapuoli on myös ihan hyvä linjaus. Russian Rouletten kaltainen kepeämpi ote on kuitenkin toimivampi linja – vastakohdat täydentävät siinä paremmin toisiaan, aallot ovat jyrkempiä ja käännökset koukuttavat paremmin. Samoin Kalashnikovin tapa käyttää hiljaisempia ja kiivaampia vuoropareja hiukan mahtipontisemmalla kaavalla toimii hyvin.

Pelkästään biisin nimeksi nostetut ajatukset kuten It´s No Sin To Drink Like Jeltsin, Holy Traktor tai Smells Like Cheap Spirits nostavat hyväksyvän virneen naamalle – kolmikon kehittelemä taustatarina ja sen pohjalta virnuillen luoma kasakkamaailma pitää sisällään sopivassa määrin itseironiaa ja hersyvää hölmöyttä. Ainakin toivon etteivät herrat ole hommansa kanssa turhan tosissaan sillä liiallinen vakavamielisyys kyllä kankeuttaa tämän traktorin liikkeen. Mikä ei tarkoita tietenkään sitä ettei tällä kaavalla voisi lähteä ihan kunnianhimoisesti valloittamaan maailmaa. Onhan se Leningrad Cowboyskin esiintynyt Puna-armeijan kuoron kanssa. Vaikka mitään käänteentekevää uutta ei tällä plätyllä luodakaan, on biiseissä ja touhussa riittävästi imua. Toki jotakin trion pitäisi vielä tehdä enemmän erottuakseen Armenianamerikkalaisista serkuistaan. Toki ripaskan ja polkan yhdistäminen näinkin toimivasti raskaamman musiikin pyörteisiin on hyvä pohja miltä jatkossa ponnistaa ylöspäin.