Kaihoro: Skyhook

Sorbus Productions

Kaksi mielenkiintoista levyä julkaissut Kaihoro antoi odottaa kolmatta albumiaan sen kolmisen vuotta, mutta ihmekö tuo. Yhtyeen jäsenet kun tuntuvat soittavan vähintään joka toisessa Karhulasta ponnistavassa jyrässä. Miehistön monipuolisesta harrastetoiminnasta huolimatta on kolmessa vuodessa onnistuttu luomaan tekijöiltään kuulostava albumi, joka ei kuitenkaan ole aivan edeltäjiensä kaltainen.

Uruilla vahvistunut yhtye on saanut sointiinsa orgaanista leveyttä, mutta miksikään tissien läpsyttelyksi meno ei ole muuttunut. Riffit jyräävät edelleen niin kuin stonerhenkiseltä yhtyeeltä odottaakin, mutta pääpiirteissään materiaali kurottelee enemmän ja enemmän 70-luvun suuntiin. Mielessä käy esimerkiksi Deep Purplen kohdannut uuden aallon brittihevi, jonka taustalla jurnuttaa jykevä, mutta melkein häivytetty stonerpoljento. Paikoin kulmat ovat niin pehmeitä, että metalliksi väittäminen olisi valehtelua.

Juuri tällaisena hybridinä Kaihoro on mahtava. Salakavalan junttaamisen rinnalla kikkaillaan sanoituksilla ja leikitään kepeydellä, lainataan koukkuja ja sohitaan kaikki sekaisin yhteen läjään. Biiseistä Lizard Brain ja Eyelevel tarjoavat hyvät väännöt, mutta kokonaisuutta leimaa pienoinen tasapaksuus. Skyhookin ongelmaksi muodostuu se, ettei materiaali kanna aivan loppuun asti. Yllekirjoittaneen ongelma taas on hieman kirkukaulainen laulaja, joka kuitenkin hoitaa tonttinsa esimerkillisesti.