Julkaistu: 01.05.2010
Arvostelija: Mika Roth
267 Lattajjaa
Miltähän mahtaisi kuulostaa jos aivot kiskaistaisiin suun kautta ulos? Soisikohan korvissa ennen väistämätöntä uloskirjautumista Scarduff Sixpäck, vai kenties Imperiumin marssi?
Moiset ajatukset ilmaantuvat päähän, kun kotimaisen Scarduff Sixpäckin 20 minuuttista äänikollaasia kuuntelee. Lo-fin matalasta päästä nouseva kummajainen on kokoelma rokkia, kitaraa, bassoa, rumpua sekä puhetta. Sekaan viskataan outoja sampleja, vähän groovailevan rytmikästä soittoa sekä punkmaista sekopää-kaahausta. Äänitasoltaan rieska kuulostaa autotallissa soitetulta ja läheisestä puuvajasta käsin nauhoitetulta – parin seinän ja halkopinon takaa siis.
Tekotaiteellista ulostetta, voisi tässä kohdin todeta, mutta C20 ei sittenkään ole noin helposti sivuutettavissa. Alkuun täysin järjettömän tuntuiset palaset nivoutuvat siellä täällä toisiinsa muodostaen semi-järjellisiä kokonaisuuksia. Ei tässä mitään klassista draaman kaarta ole, mutta yhtyeellä on muutama mielenkiintoinen idea, joista saattaa suotuisissa olosuhteissa syntyä vielä jotain. Pientä selkeyttä, ideoiden karsintaa ja paremmat soundit, niin tässä päästään vielä johonkin.
Kotimainen kokeellista taidehärömusiikkia tarjoava yhtye, jonka musiikki on: "höpinöitä, rokki-tuuttausta, fallia, punkkia, krauttia, stookesia, elektronista-experimentaalia, rytmimusiikkia, epämääräisiä leikkauksia, kitaraa, bassoa, rumpua, syntikkaa"
(Päivitetty 01.05.2010)