TBX: TBX

267 Lattajjaa

Mystisyys on yksi asia, mutta kun cdr-räpyskä päätyy käsiin ilman mitään saatteita, eikä kansista löydy tavuakaan tekstiä, ollaan jo puolipimeässä. Taustojen selvitys paljasti, että TBX on julkaissut aiemmin ainakin kolme äänitettä. Ryhmä edustaa MySpace-sivujensa mukaan kokeellista ja psykedeelistä rockia, eikä tuota käy kiistäminen. Meno kun on aika huuruista bändin itsensä mukaan nimetyllä pitkäsoitolla.

Äänimaailma on siis usvainen, tempoltaan viipyilevä ja paikoin erittäin elektroninen, vaikka perinteiset bändisoittimet päärooleissa ovatkin. Avausraita Prologue on ensimetreillään suorastaan synapopahtavaa suhinointia, mutta onneksi yhtye ottaa itseään niskasta kiinni ja kunnon aaltoilu kitaravetoisen psykoilun äärellä saattaa alkaa. Laulusta ei juuri ota tolkkua, sen verran alle vokaalit kaikessa massassa jäävät, mutta nähtävästi lyriikat ovat englantia. Vokalistin äänessä ei sinällään ole mitään vikaa, vaikka soundi tunkkaiselta tuntuukin. Sopivan mesmermäisellä tavalla popahtavassa Hey Moon siivussa on tarttumapintaa ja EBM-vetoista rytmitystä, kun taas Silence on tyylipuhdasta garage-rockia, joka on vain kiskottu TBX merkkisen usvafiltterin läpi. Bileet seisahtuvat hetkeksi Are ja End -synkistelyillä, mutta ei hätää: päälle yhdeksän minuuttinen Chasing Rabbit (part 1 & 2) palauttaa jälleen hymyn rocknauttien kasvoille. Napakkaan rytmikuvioon perustuva siivu aloittaa toisen syklinsä lähellä kuuden minuutin rajapyykkiä, jolloin orkesteri osoittautuu melkoiseksi Circle fanittajaksi. Päätöksenä kuultava Above All sulkee ovet suupielet alaspäin kiristyneinä, mikä jättää juhlista vähän ikävän puoleisen jälkimaun. Näinkö kaikki muka päättyy, väsyneisiin keinuntoihin keskellä autioitunutta takapihaa, kun boolikin on jo loppu?

TBX on musiikkia hämäriltä rajamailta, eikä se pyri kovinkaan hanakasti miellyttämään kuulijaa, mutta silti ryhmällä on oma kiero viehätyksensä. Bändin uniikki ote rockin huuruisimpaan päähän on saanut aikaiseksi muutaman kappaleen, joista TBX voi olla aidosti ylpeä. Mitä tässä jää kaipaamaan on enemmän ykkösluokan materiaalia, sekä vähän ryhtiä niin tuotantoon kuin ilmaisuun.