Dirty Sweet: American Spiritual

Acetate

San Diegosta ponnistava Dirty Sweet ei kainostele vaikutteitaan listattaessa; värikkääseen joukkoon mahtuu niinkin erilaisia nimiä kuin Rolling Stones, Django Reinhardt, Kings Of Leon ja U2, jonka lisäksi saatteessa nostetaan hivenen ristiriitaisesti esiin gospel, r`n`b ja grunge (!). Lopputuloksen luulisi olevan vähintäänkin kiinnostava, mutta vielä Dirty Sweetillä on matkaa markkinointiosastonsa mielikuvituksen tasolle. Ok-taso ei näissä peijaisissa vielä pitkälle riitä.

Ennen muuta kyse on todellisen persoonallisuuden puutteesta. Dirty Sweet toistaa tutut temput tutuksi tulleella tavalla, mutta mitään radikaalisti uutta se ei ilmaisuunsa pysty tuomaan. Kun miettii yhtyeen esikuvia, voi hyvinkin olla ettei tämä ole edes sen tarkoitus, mutta suurimman mielenkiinnon se auttamatta levystä syö. Kun asiaa katsoo toiselta kantilta, niin parasta American Spiritual-levyssä on juuri sen hyvä rullaavuus ja letkeä yleismeininki. Dirty Sweet ei turhia jännitä, vaan paiskoo konstailematonta rokkiaan mukavan löysin rantein. Vaikka yhtye operoikin varsin perinteisellä tasolla, ei siitä paista punaniskainen isänmaallisuus tai turha mahtipontisuus, vaan ainoastaan silkka hyväntuulisuus ja hauskanpito. Paikoin tämä fiilis haiskahtaa jopa niin päämäärättömältä haahuilulta, että on syytä epäillä jätkiä liiallisesta ganjan käryttelystä.

Dirty Sweet on yhtyeenä vielä auttamatta kasvuvaiheessa. Jos se pystyisi fokusoimaan linjaansa ja terävöittämään biisimateriaaliaan paremmin, voisi sen tulevaisuudelle luvata hyvääkin. Nyt se jää vain yhdeksi hyvin monen joukkoon.