Anssi Kela: Singlet 2000-2010

Sony

Kun Kolmas Nainen julkaisi 1990 neljännen albuminsa, levy-yhtiö ehdotti ykkössingleksi levyn päätöskappaletta Bussiraiskan surumarssi. Albumilla oli myös sellaisia kappaleita kuin Tästä asti aikaa, Hyvää ja kaunista sekä Valehtelisin jos väittäisin. Anssi Kela ihmetteli omassa blogissaan syksyllä 2009, kun levy-yhtiö valitsi hänen tuoreimman Aukio-albuminsa kakkossingleksi kappaleen nimeltä Kaivos. Kela ei suoralta kädeltä myöntänyt sen kehnoutta, mutta ei uskonut siinä olevan hittipotentiaalia. Ja oikeassa oli.

Nyt tuo sama laulu etsii paikkaansa artistin uuden kokoelman täsmähittien välissä. Se on toinen levyn 14:stä albumisinglestä, jolla ei ole listasijoituksia. Kun jo toisella kuuntelulla joutuu poistumaan huoneesta puhkituhottujen hittien aikana, Kaivoksen kohdalla välttelyn motiivi on eri. Yhtä kaikki, on myös kiinnostavaa huomata, miten toiset laulut ovat kestäneet aikaa. Siinä missä Milla ja 1972 ovat väljähtäneet kuin vuosiksi kellariin jätetty korkattu limsapullo, Puistossa ja Nummela soivat pakottoman raikkaina.

Kelan jokaista studiolevyä kuuntelee yhä ihan mielellään, mutta niiltä löytyykin sellaisia helmiä kuin Harhaa, Uudet autot, Rock-unelma ja Aukio. Nämä laulut ovat vapaita miehen hittejä vaivaavasta Bon Jovin taudista, joka ilmenee turhana puristamisena laulujen kertosäkeissä. Siksi singlekokoelma on paperilla huono idea. Onneksi muu panostus nostaa sen tasoa. Jake Nymanin (puolesta) ja Samuli Knuutin (vastaan) erimieliset kirjoitukset Kelasta sekä artistin omat hauskat muistikuvat ovat harvinaisen kiinnostavia.

Vielä kun tuo itseironia ja huumori siirtyisi Kelan lauluilmaisuun. Ennen julkaisematon Vanha biisi (single julkaistu Unicef-kampanjaa varten alun perin englanniksi) on askel tähän suuntaan. BeeGees-henkisessä kasarihassuttelussa Nummelan trubadurixin nasaalisirkkeli leikkaa inhimillisillä sietorajoilla, mutta itse kappale osoittautuu vaivihkaa mainioksi. Tässä olisi kutkuttavasti groovaava yllätyssinkku esimerkiksi Jonna Tervomaalle. Toinen ennen julkaisematon Nolla ei yllä samaan, mutta sisältää tarttuvan pianokoukun.

Kela tekee eniten pesäeroa muihin iskelmän ja poprockin välissä kelluviin urosartisteihin siinä, että miehen live-esiintymisissä ei kuulla istuvaa studiomuusikkoa soittamassa vihreällä Fenderillä CCR-potpuria. Kylkiäisenä tuleva livelevy on kokoelman ykköslevyn biisilistan mukainen eli kaukana niistä Kela-keikoista, joilla arvotaan kirjekuoresta seuraava kappale tai kysellään yleisöltä genretoiveita. Lisäksi levylaulaja kärsii lenssusta. Silti raakaa livesoitantaa sisältävä kakkoslevy auttaa kiilaamaan kokonaisuuden plussan puolelle.