Zwan: Mary Star Of The Sea

Reprise

Billy Corganin johtama The Smashing Pumpkins oli kiistatta yksi 90-luvun tärkeimmistä ja vaikutusvaltaisimmista rock-yhtyeistä. Bändi oli siinäkin mielessä harvinainen, että se lopetti toimintansa olleessaan vielä ehdottomalla huipulla – viimeiseksi pitkäsoitoksi jäänyt MACHINA/The Machines Of God kuului kiistatta SP:n parhaimmistoon. Tätä väitettä tuki myös haltioituneen vastaanoton saanut jäähyväiskiertue, jonka tiimoilta Pumpkins nähtiin Suomessakin. Lokakuussa-00 Hartwall Areenan energialla täyttänyt bändi oli huippuvedossa, eikä mikään sen lavaolemuksessa viestinyt väsymyksestä tai keskinäisten kemioiden törmäyskurssista. Tätä taustaa vasten Corganin uuden Zwan-yhtyeen debyyttiä on vaikea ryhtyä analysoimaan – onko miekkonen pystynyt säilyttämään taianomaisen kosketuksensa ennallaan vai onko Zwan vain puolivillainen välietappi matkalla kohti suurempia urotekoja?

Päällisin puolin tärkemmät Pumpkins-elementit ovat tallella; isot kitaravallit ja vahvat melodiat yhdistettynä mahtipontiseen toteutustapaan kertovat ettei Billy-boy ole kovin radikaalia pesäeroa menneisyyteensä vetänyt. Kun rumpupallillekin on kelpuutettu vahna konna Jimmy Chamberlin, voisi Mary Star Of The Sea-levystä vetää nopeasti sen johtopäätöksen ettei mikään ole Corganin leirissä muuttunut. Näin yksinkertaisesti asiat eivät kuitenkaan ole. Zwanin esikoisesta puuttuu nimittäin se jokin tarkemmin määrittelettömä ”kokonaisuuden tuntu”, joka Pumpkins-tuotoksissa oli aina läsnä. Niin Siamese Dream, Mellon Collie… kuin Adorekin olivat vähintäänkin löyhällä yhtenäisellä teemalla kokoon sidottuja pitkäsoittoja, jotka paljastivat tekijöidensä sen hetkiset mielialat ja tuntemukset aidolla tavalla. Zwanista tämän kaltaista käsinkosketeltavuutta ei valitettavasti löydy, vaikka se muutamia hienoja lauluja sisältääkin. Näistä etunenässä singlelohkaisu Honestly vaikuttaa klassiselta iskusävelmältä jo syntyessään. Pidemmän kelailun jälkeen samaan kastiin voi kelpuuttaa ainakin hyvällä sykkeellä rullaavan Ride A Black Swanin.

Zwania on useissa yhteyksissä kritisoitu sen positiivisuuteen vivahtavasta tunnelmasta, mutta ainoat seikat jotka tähän suuntaan varsinaisesti viittaavat, ovat levyn 70-lukuisen räikeät kannet ja päättömät biisinnimet tyyliin Yeah! ja Baby Let’s Rock!. Vaikka tälläiset ”kieli poskessa”-vetäisyt voivatkin Corganin vakavaan angsti-osastoon tottuneilla olla kova paikka, ei Zwan yleisilmeeltään kuitenkaaan mitään naminamia ole. Sitä paitsi – miksei se hyväntuulisuuskin saisi vaihteeksi rock-levyllä kuulua.

Kommenttien keskiarvo:

Nimetön kommentoi 26.03.2003:

Pisteet:

Loistavaa poppia. Lyric ja rida a black swan rulaa!

Nimetön kommentoi 27.03.2003:

Pisteet:

Ei tossa kyllä toi toteutustapa mikään mahtipontinen ole,kuten kirjoittaja väitttää. Kauhee virhe. Ei mikään elämää suurempi levy,mutta ihan hyvä niin, pumpkins levyt olivat sitä vähän liikaakin.