Sur-rur: Sur-rur

Morjekords

Ei ikinä tullut lehteemme arvioon vinyylimuodossa tämä Sur-rurin kolmas albumi, joka on hämmentävästi jo toinen bändin nimeä kantava pitkäsoitto. Onneksi nyt kun porilainen pienlevy-yhtiö Morjekords on osuvasti aprillipäivänä suoltanut ulos tämän sateenkaarikakkaa kannessaan vääntävän jötkäleen myös CD-muodossa, pääsee lehtemmekin sanomaan sanasen tästä kotimaisen lo-fi-punkin mestareiden tuoreimmasta.

Sanon mestareiden, koska surisevan ja tahallisen demomaisella lo-fi-otteella junnaavan trion soundi on edelleen täysin tunnistettava ja originelli. Jopa aiempia plättyjä raaempaan ja alkuvoimaisempaan jumitukseen siirtynyt paketti toimii siinä mielessä erinomaisesti, että vain ja ainoastaan Sur-ruriksi tunnistettavia kulmikkaita askelia soi vähän joka kulmalla ja yhtyeen karun väreilevä näkemys on paljaana lautasella. Mutta jos edellisellä levyllä Uurnapölyjen paluu oltiin popeimmassa ilmaisuissa niin sitä palveli myös parhaat biisit - Kaivostyöläisestä Puujunan kautta Haaveisiin, Sokkeloon ja Maisemaan. Kakkalevyn suurin ongelma onkin siinä että hyvästä kaavasta huolimatta biisimateriaali ei lähde lainkaan yhtä komeaan lentoon. Tuntuu kuin kyseessä olisi toki omaleimaisen värikäs mutta silti kannen tapaan parempaan käyttöön menneestä materiaalista ylijäänyt puristuksen jälkituote. Ei tämä silti mitään paskaa ole, mutta hiukan kylmäksi jättää…

Tottakai Sur-rurin kaltaisen omaehtoisen toimijan viinestä irtoaa tälläkin 18 raidan kokonaisuudella mainioita hetkiä, kuten rauhallisen Paloittelijan seesteisemmät surinahaaveilut, Pitsasodan töksäyttävä kertsipyörre, laiskan reggaehtavan Sipseihin kirjoitettujen kirjeiden velmuilu tai Mökkihöperön mökkihöperö ytimekkyys. Silti tuntuu kuin se viimeisin pisara puuttuisi. Vaikka kuinka mennään kauemmas popimmista kaarteista niin ei se saa biisien imuun päästä vaikuttamaan. Ainakin minun korvaani selkeä välikausitakki.