Petos: Toivo parasta ja pelkää pahinta

3rd Rail

Uutta Petos-materiaalia ei sitten vuoden 2004 Kallio Undergroundin Pimeä puoli -levyä olekaan kuultu. Siksi Toivo parasta ja pelkää pahinta on Petoksen ja KU:n ystävien vuoden kenties odotetuin levy. Odotus myös palkitaan: mitä enemmän tätä Petoksen kolmatta soololevyä kuuntelee, sen vakuuttuneemmaksi tulee siitä, että käsillä on vähintään miehen edellisten julkaisujen tasoinen albumi. Se onkin luontevaa, koska mikään ei periaatteessa ole muuttunut.

Aiheidensa puolesta Petos on oma itsensä. Maailma kietoutuu Piritorin ympärille, valo ei yllä tunnelin pakenevaan päähän, virkavalta on oma vittumainen rotunsa, salaliitoissa löytyy ja vainoharhaan sekä kyynisyyteen on pätevät syyt. Petoksen maailmassa rikollisuus elämäntapana ei ole valinta, loppu on koko ajan lähellä, taistelu ei koskaan lakkaa eikä voi kuin toivoa parasta ja pelätä pahinta. Petoksen tyylikään ei ole kokenut renessanssia. Persoonallinen, ei välttämättä aina kovin taidokas, mutta tekniikkaa enemmän tunteeseen ja asiaan keskittyvä flow toimii paremmin kuin tuhat läpeensä hiottua verbaaliautomaattia, joiden sanat kumisevat tyhjää paatosta.

Ja asiaa riittää, tällaisessa maailmassa. Kun kuuntelee seitsemän vuoden takaista Rappiotaidetta uutukaisen rinnalla, miettii onko maailma lainkaan muuttunut, ainakaan parempaan suuntaan? Ei ainakaan siltä vaikuta, ja olettamusta tuntuu tukevan se, että Toivo parasta ja pelkää pahinta sisältää sekä yhtä synkkiä taustoja kuin Petoksen aiemmat julkaisut, mutta runsaasti myös aiempaa klaustrofobisempaa tavaraa. Muutamien kotimaisten vakiovierailijoiden (Raimo, OG Ikonen, Jontti & Shaka, Adebizi & Konna) lisäksi albumilla vierailevat mm. Tupacin kanssa viihtynyt Nutt-So sekä Destro. Parhaimpaan ja monipuolisimpaan suoritukseen yltävät kuitenkin nimibiisillä vierailevat Kalifornian kauhukakarat ADR Lavey ja Malice, joiden ansiosta tai ansioista huolimatta ylletään liki Petoksen uran parhaimpaan biisiin.

On kai makuasia pitääkö uutukaisesta enemmän vai vähemmän kuin Petoksen aiemmista levyistä, mutta ainakin Toivo parasta ja pelkää pahinta vain vahvistaa sitä, että Petos on eittämättä yksi tarkkanäköisimmistä nykyaikaa käsittelevistä suomalaisista sanataiteilijoista. Ja kun maailma ei muutu, eivät aiheet tältä suomalaiselta hip hopin pioneerilta lopu.