YUP: Leppymättömät

Universal

Jaahas, jälleen sopivan odotetusti uloslykätty levy Urbaanipuoskareilta. Leppymättömät vakuuttaa heti ensialkuun keltaisella kannellaan, jossa taistelevat piru ja enkeli kuuluvat vaihteeksi siihen kansikategoriaan, joissa oikeasti kuvataan jotain olennaista sisällöstä: keulamies Jarkko Martikaisen yhtyeen taipaleen alusta lähtien persoonallisissa sanoituksissa hyvä ja paha - taivas ja helvetti ovat vääntäneet kättä ihmisrassukoiden sieluista, milloin jokapäiväisissä valintatilanteissa, milloin taas hivenen syvällisemmissä pohdinnoissa olevaisuudesta ja elämän tarkoituksesta. Samat teemat toistuvat tuoreella, yhtyeen kunnioitettavalla kymmenennellä pitkäsoitolla (mukaanlukien 1990-1992- ja Hajoita ja hallitse -kokoelmat). Tosin onpa Martikainen sujuttanut hyvä vastaan paha –riimittelyjen sekaan myös sellaisia pohdintoja kuin Joutilas -sinkkubiisin, jossa luodataan yhteiskuntaa, joka ylenkatsoo rahan säännöt hyljännyttä ihmistä, jopa hulluksi julistaa. Eurooppa taas kertoo kauhutarinan eurooppalaisista, jotka eivät ajattele kuin mammonaa ja vievät sinut mukanaan pahan valtakuntaan. Aikakoneella orjuuden valta-aikaan ja Afrikan mantereelle...Passiivinen vastarinta pohtii ydintuhoa, Gagarin ja Laika kertonevat kyllä mistä suunnasta sitä odotella sopii. Jälleen... Pääasiassa biiseistä kuitenkin löytyy piruja, pakanoita, sieluja, taivaan valtakuntaa, elämän kiertokulkua, enkeleitä ja rutosti suomalaiskansallisia monumenttejä Taistelevista metsoista risuihin ja männynkäpyihin. Sortuupa Martikainen niinkin kliseisiin riimeihin kuin Älä tule, paha kakku, tule tule, hyvä kakku Jos saisin kolme elämää -raidalla.

Musiikillisesti voikin sitten sanoa vain että hohhoijaa! Valtteri Tynkkysen sävellystyö ei mielestäni ole kulkenut juuri mihinkään suuntaan sitten Normaalien maihinnousun ja olemmepa monesti yhdessä muiden vanhojen YUP-fanien kanssa huokailleet sitä, kuinka YUP on tasaisesti menettänyt mielenkiintoaan aina loistavasta Yövieraat -levystä lähtien. Mistä tämä sitten johtuu? Osittain vika on itsessä, mutta on sitä vikaa yhtyeessäkin. Itse on ehkä kasvamassa ulos kiihkeimmästä puoskarifanaattisuudesta (josta kertonee sekin, että 1990-1992 –kokoelma kuuluu edelleen rakkaimpiin levyihini). Yhtyeen puolelta kehitys on jäänyt seisomaan, kuten tuli jo todettua. Martikaisen ivallisen kiero laulutulkinta ja sanoitukset pitävät yhä tasonsa, mutta muuten bändin sointi on rauhoittunut ja jotenkin menettänyt parhaimman iskunsa: kaikki biisit kuulostavat suhteellisen samalta eikä levyllä ole yhtään niin sanottua vaikeaa kappaletta, joissa on tavallaan piilenyt osa YUP:n syvimmästä viehätyksestä. Mielenkiintoista on myös se, että aina siitä lähtien, kun yhtye on saavuttanut listasijoja ja kultalevyjä, ovat levyt minun mielestäni olleet edellistä tyhjänpäiväisempiä. Onko makuni siis täysin päinvastainen levyjä ostavan kansan kanssa? Ikävä kyllä, jälleen täytyy todistaa levyllinen melko tylsää puoskarihuttua. Vaikkei levy suinkaan ole huono, ei se myöskään kovin kiinnostava tai iskevä ole. Kannet ovat upeat, sisäkannen liekkikoristeltu leikkuupuimuri on suorastaan hillitön!

Kommenttien keskiarvo:

JariJ kommentoi 09.04.2003:

Pisteet:

Kyllä alkaa YUP:n loisto olla katoavaista pääomaa. Kuuntelin Leppymättömiä tuossa juuri, eikä kyllä vakuuttanut. En tosin odottanutkaan levyltä mitään, sillä viimeinen hyvä YUP-tuotos on Yövieraat. (no oli Outo elämällä vielä pari asiallista rypistystä, lähinnä nimibiisi).

Nimetön kommentoi 03.06.2003:

Pisteet:

te ette tiedä mistään mitään! haistakaa paska!

joosua kommentoi 03.06.2003:

Pisteet:

minun mielestäni YUP:n uusi levy on jollakin kummallsella tavalla kuitenkin yhtä hyvä kuin vanhat. ehkä se on vähäsen saman toistoa, mutta olen aina vaan niin fanaattinen fani vaikka olenkin tykännyt yhtyeestä aina toppatakkeja ja toledon terästä levystä lähtien. omistan kaikki YUP:n levyt ja olen kuitenkin kuullut englannin kielisenkin materiaalin kokonaisuudessaan. musiikillinen puoli uutukaisella nyt on ehkä vähän jos voi sanoa 'yksinkertaista' mutta kuitenkin helppoa toteuttaa keikalla.
en voi muuta sanoa kuin että pidän Leppymättömistä aivan vitusti.
piste, kiitos ja anteeksi.

ULi kommentoi 12.06.2004:

Pisteet:

Tätä levyä olen odotellut aktiivisesti hyvin pitkään. Ensikuuntelulla Leppymättömät oli jälleen vähän tasapaksu, mutta soitannan näennäisestä suoruudesta huolimatta tässä levyssä riittää koukkua & koettavaa. Levy on yleisilmeeltään kiteytettynä tarttuvaa kertosäettä sekä kitaravallia perinteiseltä YUP:ltä kuulostavine sointukulkuineen. Martikaisen funktio Trio Niskalaukauksen Rajaportin tuottajana piirtyy hyvin selkeänä tähän äänimaailmaan verrattaessa.

Levy on muutenkin lähimpänä kenties Homo Sapiensin railakasta runttausta, kuitenkin selkeillä vaikutteilla myös tuoreemmasta tuotannosta. Biisit toimivat mainiosti myös livenä, eikä vähiten "pakko-huutaa-lujaa" -iskusäkeiden ansiosta. Kokonaisuus on eheämpi ja johdonmukaisempi kuin edellisellä levyllä, mutta YUP:n kohdalla koen tämän merkitykseltään hyvin neutraalina seikkana.

Levy on teksteiltään orkesterin muiden kiekkojen tavoin löysästi tiettyjen teemojen ympärille kiertyvä. Leppymättömät on nimenä hyvin kuvaava tematiikan suhteen, mutta en käy sitä puolta sen tarkemmin analysoimaan. Lyriikat eivät ole aivan Martikaisen terävintä kärkeä, mutta hyvin lähellä kuitenkin. Lisäkuuntelu selkiinnyttänee tilannetta.

Eihän tämä täydellinen levy ole - sellaista ei toki olekaan - mutta ei Leppymättömät kaukanakaan ole, etenkin, kun tiedän saavani tästä vielä hyvin paljon uutta irti. Olisin maksanut sen parikymppiä pelkästään mahtavasta Voi hyvä luoja mitä nyt? / Hyvä hypnoosi -biisikaksikosta. Jälkimmäisen seesteisen raivokas kitarariffi polkaisee kappaleen käyntiin aivan käsittämättömällä voimalla, tekstin, kitaran ja taustalaulun epäpyhä symbioosi kasvattaa Hypnoosin melkoisiin mittoihin - kunnes levyn paras kertosäe antaa kaiken purkautua.

"elämä on pullo kiertokulun pöydällä ja minä iloitsen, vaikka aavistan, että puolet on jo juotu"

JariJ kommentoi 11.08.2004:

Pisteet:

Hyvä hypnoosi-biisin "äijä-taustalauluista" tulee valitettavasti mieleen vain ja ainostaan Popeda (!). Repikää siitä.

Nimetön kommentoi 02.02.2005:

Pisteet:

Kyllä on leppymättömät kuiteskin aikasen kova levy, jopa YUP mittapuulla. Tottahan on, että samanlaista tarttuvaa rocklevyä kuin yövieraista ei tullut tästäkään yrityksestä, mutta huomattavaa parannusta ihanan elämän tuomaan taantumaan. Lyriikat on merkitsevämmät kuin edellisillä levyillä, vaikkei yhtä kantaaottavat kuin aivan alkutuotoksilla. Ja vihdoin on taas mukana näitä YUP:n tuttuja lastenlauluriffejä, jotka tuovat mukavasti tarttumapintaa - vaikkakin tällä levyllä ne on piilotettu homosapiensmaiseen kitarointiin. Jokin saa minut silti kuvittelemaan, että seuraava, huhtikuussa tuleva, levy olisi YUP:n todellinen vahva veto ja yhdistäisi ns. entiset YUP fanit ja nykyiset YUP fanit. Ehkä olen optimisti...

Nimetön kommentoi 03.02.2005:

Pisteet:

yup:n paraita levyjä, ehkä paras.. mainioita melodioita ja rokkia ! passiivista vastarintaa on paras biisi ehdottamasti

ansaari kommentoi 10.02.2005:

Pisteet:

Ei se nyt vain iske. Luulen, että ongelma on siinä, että YUP julkaisee levyjä aivan liian tiuhaan. Lauluja metsästä oli mielestäni erittäin onnistunut, joskin hieman sekava paketti lähinnä yhteiskunnallisia virsiä. Leppymättömiä vaivaa ideoiden puute. Yhteiskuntatasolla pyöritään tässäkin, mutta kuunnelkaapa nyt vaikka Maailman viimeinen yö -kappaleen avausriffiä. Eihän noin mielenkiinnotonta kamaa kehtaa edes soittaa! Outoon elämään, Yövieraisiin ja Normaalien maihinnousuun löytyi jostain ihmeestä vielä se potentiaali, mutta tällä levyllä on ideoita vain noin viiden YUP-kappaleen verran, mutta venytettynä 12 raidaksi. Yksikään kappale ei toimi kokonaan, mutta on niissä hyviäkin osuuksia. Itsepäisyyspäivä on kai lähimpänä oikeaa YUP-kappaletta, loput mainitsemastani viidestä on hajotettu muiden kesken.

Nimetön kommentoi 22.02.2005:

Pisteet:

On tota YUP eeta tullu kuunneltua aika monta vuotta.., ja sanon että tämä levy ei ole sieltä ja syvältä vaan tässä toteutetaan vanhempaa yup eeta uudessa muodossa tavallaan saatte tulkita miten haluatte mutta tämä minun mielipiteeni