Echo Is Your Love: Heart Fake

If Society / Sabotage

Echo Is Your Love on kasvanut aikuiseksi! Ai miten niin muka? No sillä tavalla että 12-vuotiaan yhtyeen tuore viides pitkäsoitto on selkeästi seesteisempi ja ennemminkin pohdiskelevan kipakka kuin aggressiivisen päällekäyvä. Monessa yhteydessä seestyminen on kielteinen mielikuva mutta Echot eivät ole ”rauhoittumisestaan” huolimatta menettäneet pätkääkään iskevyydestään tai koukuistaan. Kyse on ennemmin siitä että kaiken ei tarvitse olla pelkästään synkkää epätoivoista avunhuutoa pimeän huoneen nurkasta vaan sieltä on päästy pois ja kiukkua ja kauhua osataan jo käsitellä tietynlaisen kokemus-välimatkan päästä. Eli ankea lapsuus on vietetty ja kaikki ei enää ole ihan niin mustavalkoista ja ankeaa – pilvenreunan takaa kaikaa myös hieman valoa, jopa lämpöä.

Täydellisiä popmelodioita riipivään kitarameluun ja kulmikkaisiin rytmeihin jo yli vuosikymmenen naittanut yhtye ei ole muuttanut peruskaavaansa, mikä on hyvä juttu. Sen verran verevää, eläväistä ja edelleen haastavaa otetta löytyy niin biisikynästä, soitosta kuin Nean laulusta että mikäs näillä aseilla on mentäessä? Aiempia äänitteitä vahvempi duuri ja jopa toiveikas ilme tietyissä kohdin antaa itse asiassa tummasäröiseen iskuun vain lisää napakkuutta. Vaikkakaan muotona ei ole turpiinveto vaan tähtiin katsominen ja avaruuteen huutaminen, EIYL on edelleen iskukykyinen ja tarpeeksi aggressiivinen jotta ei sorru pelkkään sentimentaaliseen haaveiluun. Pinnan alla väreilee, välillä myös laineilla. Tätä piilevää väkivaltaisuutta kiteyttää oivasti avausraita Someone Took Advantage Of Herin ryöpsähtävä tahdinvaihto kesken biisin.

Kauneus on toki alusta asti ollut läsnä Echojen kaavassa, mutta hyvin tumma, tyly ja karu sellainen. Hieman valoisammalla otteella toteutettuna popmelodian kohtaaminen junnaavan särön kanssa on sulavampaa ja sen myötä kuulijan on mahdollista keskittyä kaaren kauneuteen. Soiton kipakasta särkevyydestä huolimatta kokonaiskuva ei ole ankea vaan toiveikas. Kuuntelepa vaikka hellivän kaunis One Perfect Second - keskitytään hetken kauneuteen, rakastaen. Vaaniskelevampaa Echoa edustava, aiemmin jo EP.llä julkaistu Lion Tamer vs. Tigers on pyörteilyineen levyn hitikkäimpiä kappaleita. Hissutteleva Silver Sufferer tuo mukavaa vastapainoa kiivaampaan puoleen, kaartava Moon Is Dead nostaa hymyn huulille kauniilla kaarella huolimatta tummasta junnauksestaan. Materiaali on tasaisen vahvaa, eikä notkahduksia ole. Oikeastaan vain päätösraita We Celebrate Lifen konerytminen, kuulailla koskettimilla ja pehmeällä laululla koristeltu maalailu tuntuu hivenen irtonaiselta suhteessa muuhun materiaaliin, vaikka se biisinä toimiikin yhtä lailla hyvin. Oikein pätevä levytys.