Julkaistu: 17.04.2010
Arvostelija: Tommi Saarikoski
Divers Avenue
Ruotsalaisen Elin Ruth Sigvardssonin edellinen levy A Fiction oli maukas paketti sydämellä tehtyä, Cardigansilta haiskahtavaa country-sävyistä pop/rockia. Raspisella äänellä varustetun multi-instrumentalistin uusi levy tuntuu aluksi jatkavan samalla laadukkaalla linjalla. Syvempi kuuntelu kuitenkin paljastaa albumin todellisen luonteen.
Cookatoo Friends on Sigvardssonille varmasti tärkeä levy. Hän on paitsi tuottanut sen itse, myös soittanut suurimman osan instrumenteista. Äänimaisema on retro-henkinen ja täyteläinen paksuine laulustemmoineen ja puhallinsovituksineen. Taustamusiikkina Cookatoo Friends on mitä laadukkainta, mutta tarkempi kuuntelu paljastaa musiikin täydellisen onttouden. Sävellysten ylenpalttinen koristelu ei peitä sitä tosiasiaa, ettei Sigvardssonilla ole melodisesti eikä lyyrisesti juuri mitään kiinnostavaa sanottavaa.
Tyylikäs aloitus Bang sekä Mozart-vaikutteinen päätös 1000 Hands ovat kelpo kappaleita, mutta välimaastossa on vaikeampaa. Perinteinen yhtä säkeistömelodiaa toistava tarinakappale Dead Man Walking tuntuu kestävän loputtomiin ja singlebiisi Love on vaan kertakaikkisen sietämätön renkutus. Muuten levyn aiheuttamat tunteet vaihtelevat keskittymisasteen mukaan miedosta hyväntuulisuudesta epämääräiseen kasvavaan vihaan.
Cookatoo Friendsiä voisi verrata kauniiseen tyttöön, joka tarkemman tutustumisen jälkeen paljastuu kuolettavan tylsäksi ja epäkiinnostavaksi. Sigvardssonilla on lahjoja, mutta tällä kertaa hän kompastuu omaan näppäryyteensä. Albumin erikoisversion mukana tuleva akustinen bonus-EP on huomattavasti miellyttävämpää kuunneltavaa.
Ruotsalainen vahvaääninen laulaja-lauluntekijä.
Kotisivut: www.elinsigvardsson.com
(Päivitetty 17.04.2010)