The Sheena Hyenas: The Sheena Hyenas

Mitstrick

Varmasti eniten esiin nostettu verrokki The Sheena Hyenasin yhteydessä on ruotsalainen The Hellacopters, ja kyllä sille syynsä on. Mutta ainakin näihin korviin debyyttialbumin makuun päässyt suomalaisnelikko on rennompi, enemmän taaksepäin nojaava kuin etukenostaan uhoa hakeva, ja siksi hyvin avokätisen oloinen. The Sheena Hyenasin suoraviivaisen perusolemuksen alle ei tunnu kätkeytyvän juuri mitään. Se tuntuu alkuun tyhjältä niin kuin suuri osa sellaisesta musiikista, joka kelluu trendien mukana. Sellaiseen tuntuisi viittavan myös The Sheena Hyenasin kansi. Muutama kuuntelukerta kuitenkin paljastaa, että häpeilemättömän retron ja osin lainatunkin kuoren alla sykkii voimakkaasti yhtyeen oma sydän.

Vahvasti laulaja Martin Laineen vakuuttavaan ääneen personifioituva The Sheena Hyenas ei kuitenkaan ole retro missään negatiivisessa mielessä. Sen vahvasti 70-lukulainen pohjavire yhdistyy modernimpaan länsinaapurimaiseen ilmaisuun, jossa em. ruotsalaispumpun lisäksi kuuluu vahvasti "tuoreemman" Ruotsi-rockin ja -popin vaikutus. Mm. komeasti ulisevat vanhat urut, muutama analogisesti nauhoitettu biisi ja vinyylille kaiverrettu 31 minuutin ja kahdeksan biisin kokonaisuus kertovat kuitenkin omaa kieltään siitä, miltä suunnalta referenssejä kannattaa hakea. Ja kyllä vanhaan kannattaa luottaa, varsinkin maailmassa jossa suurin osa julkaistavista albumeista kaipaa typistämistä ja tiivistämistä.

Osin siksi The Sheena Hyenas niin mainio onkin: se ei keksi pyörää uudestaan, mutta vakuuttaa olemalla rehellisesti sitä mitä se on. Kaikkea muuta kuin jäykäksi halvaantunut yhtye, joka soittaa konstailematonta, hyvillä melodioilla ja tukevalla rytmipohjalla varustettua vanhan ajan rockia, joka on onnistuneesti pakattu tiiviiksi paketiksi, jossa ei ole mitään turhaa. Hudittoman tarjonnan joukosta esiin nousevat A-puolen päättävä, eeppisyydessään suuri mutta kliseekarikot välttävä vahvasti laulutaustoitettu Battlefields sekä B-puolen käynnistävä Slowly Now, jossa on sitä aiemmille julkaisuille kaivattua hittiainesta. Sitä on myös kappaleessa White Lie.

Kun tekstienkin suhteen on tapahtunut muutos parempaan suuntaan, ei kokonaisuutta voi paljon moittia. The Sheena Hyenasin esikois-LP on hyvällä maulla tehty perinteikäs ja mutkaton rocklevy, joka pyyhkii monella retroilijalla lattiaa.