Opaali: Hinnalla millä hyvänsä

Monsp

Levy-yhtiötä ja kulmia vaihtaneen Opaalin hyvin hahmoton esikoinen esitteli rikollisuudesta laiskasti räppäävän, mutta silti yllättävän vakuuttavan Oriveden kasvatin. Vuoden 2007 Viisasten kivi karahti nimensä jälkimmäiseen osaan, ei vähiten biisien melko nopeasti tyhjäksi kaluttuun aiheaineistoon, jota myös käsiteltiin liian toisteisesti, liian avuttomin sanankääntein. Samoilla rikollisuuden runsastamilla apajilla liikutaan toki edelleen, mutta sillä erolla että Hinnalla millä hyvänsä on hyvin yhdenmukainen albumi, etenkin siihen nähden että sen 14 biisiä on muovaillut kahdeksan eri tuottajaa. Tai että Opaalin lisäksi kuullaan tusinan muun äänenkäyttäjän antia.

Opaalin tekstit ovat hyviä: niissä on tarinoita rikollisuudesta, jotka yksityiskohtineen kaikkineen luo toimivan kokonaisuuden. Toki jos suomalaisen mittakaavan gangstaräppääminen ei uppoa, ei varmaan kannata kuunnellakaan, mutta ainakin Opaali osoittaa että Suomessakin on rikollisuutta, josta voi ja kannattaa tehdä lauluja. Ja riippumatta siitä ovatko tekstit totta, on niissä tyylilajille elintärkeää uskottavuutta. Opaali on kuitenkin yhä liian laiskan kuuloinen. Vaikka parannusta edelliseen levyyn verrattuna on tapahtunut, kärsii tekstuaalinen uskottavuus liikaa tarinanesittäjän puutteista: lopputulos on lähinnä ärsyttävä, kun iso mies kuulostaa bongiin pudonneelta puutarhatontulta.

Siksi lukuisat vierailijat tuovat ulosantiin kaivattua vaihtelua, ja sitä löytyy tarpeeksi myös useampien eri tuottajien kanssa työstetyistä biiteistä. Musiikillisesti albumi onkin kiinnittynyt Amerikan eteläiseen räppiperinteeseen ja se on varmasti yksi parhaista vaihtoehdoista Opaalin flow´n perusluonteen huomioon ottaen. Paremmin tämä Monspin katalogiin sujahtaa kuin Majakan ja Petri Nygårdin seuraan entisen lafkan tarjonnassa. Yhteiskunnallisuutta Opaalin levyltä on turha etsiä, mutta viihdyttäviä tarinoita sitäkin enemmän. Tarinoita, joiden parissa viihtyy jos pääsee yli Opaalista itsestään.