Julkaistu: 12.04.2010
Arvostelija: Tommi Saarikoski
PIAS
Harper Simon on selkeästi isänsä poika. Simonin 1960-lukulainen melodinen, höyhenenkevyt ja harmonioilla rikastettu folkpop tuo välittömästi mieleen Paul-isän Simon & Garfunkel-ajat. Laatu on kuitenkin ensiluokkaista, joten Harperia on turha syyttää vanhempansa maineella ratsastuksesta.
37-vuotiaan Simonin debyyttialbumi alkaa upealla perinnehymnillä All to God, joka on yksinkertaisuudessaan todella kaunis. Sitä seuraavat Wishes and Stars ja The Audit tuovat mukaan rikkaamman soitinnuksen, mutta melodisuus pysyy yhä pinnassa. Näistä etenkin jälkimmäinen on loistava osoitus Simonin sävelkynän terävyydestä.
Simonin ohut ääni kuulostaa tutulta eikä mies muutenkaan mullista pop-musiikkia. Albumia kuunnellessa mieleen nousee jatkuvasti vertailukohtia, kuten Jayhawks tai Fountains of Wayne rauhallisimmillaan. Sävellykset ovat kuitenkin niin tyylipuhtaita ja toteutus niin lähellä täydellistä, ettei persoonallisuutta jää liiemmin kaipaamaan. Levyllä soittaa 60-luvun Nashville-veteraanien lisäksi nuorempia lahjakkuuksia Sean Lennonista Joan Wasseriin, mutta sovitukset on maltettu pitää sopivan säästeliäinä.
Tylsimmillään Simon on seikkaillessaan lap steel -countryn maisemissa, kuten kappaleissa Tennessee ja All I Have Are Memories. Nokkelat sanoitukset pelastavat kuitenkin paljon, eikä varsinaisia ohilyöntejä levyltä löydy. Levyn päättävässä Berkeley Girlissä Simon säestää avausraidan tavoin itse itseään, ja muistuttaa siitä, että joskus vähemmän on enemmän.
Harper "Isänsä Poika" Simon tekee tyylipuhdasta folkpopia country-maustein.
Linkki: harpersimon.com
(Päivitetty 12.04.2010)