Julkaistu: 10.04.2010
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Extra Limb
Kahden kotimaisen elektronisen härömmän musiikin tekijän yhteentörmäys vinyylipinnan vastapuolilla pitää sisällään helsinkiläisen Worldmanagerin 12 vuoden takaisin kasettijulkaisun uudelleenlämmittelyn sekä turenkilaisen Elektrus Erektusin puoliksi 90-lukulaisille pohjille rakennetut biisit. Levyn ainoa tuore biisi on Erektusin Persus vs. Persus (boom boom) joka on viime vuoden satoa. Managerin musiikkia on päivitetty lähinnä masterointivaiheen keskiääniboostilla, Erektus taas on lisäillyt synaa ja lauluakin vanhoihin pohjiin.
Mistä sitten on kyse? Kotitietokonekikkailuista, koneellisista pieruista (kuten Erektusin kohdalla on ylpeästi ihan lainattu nähtävästi jotain arviotekstiäkin) ja semmoisesta aika perusyllätyksettömästä pörinästä. Worldmanagerin junnaava, muovinen ja kylmästi pörisevä laahaus on edelleen varmasti yhtä kuriositeettikamaa kuin aikoinaan 12 vuotta sitten. Touhussa on hetkensä ja esimerkiksi livemuodossa paketista voisi saada ihan veikeän pörinähypnoosin oikeassa mielentilassa. Niinsanotusta kokeellisuudestaan huolimatta homma ei kuitenkaan yllätä, pörinäladut ovat aika pitkälti samoja mitä muutkin kotipiereskelijät venyttelevät. Tummaa uhkaavuutta esimerkiksi metallisempaan suuntaan viemällä homman iskukyky saattaisi lisääntyä – tai sitten ei. Joka tapauksessa, aika kylmäksi jättää.
Samoilla laatusanoilla ja kommenteilla pystyy lähestymään myös Erektuksen kuuden raidan pakettia. Efektien kulmat ovat toki hiukan terävämpiä ja sekametelisoppa kompastelee hiukan Manageriosastoa vetreämmin. Eikä pörinä ole samalla tavalla päällimmäinen ase vaan sämplejä ja efektejä käytetään enemmän vatkaukseen kuin rupsuun. Mutta samanlainen uhkaavuuden tunne pyrkii hypnotisoimaan myös E.E:n touhussa. Pyrkii, sillä ihan loppuun asti homma ei imaise mukaansa. Loppuvaikutelma on kuitenkin Manageria kiehtovampi eikä suunnitteilla oleva Elektrus Erektusin täyspitkä kuulosta sinänsä vastenmieliseltä ajatukselta. Toki sillä jumitusta pitää viedä vielä syvemmälle sfääreihin jos halutaan olla muutakin kuin ihan kivaa häröilyä. Eniten molemmissa ehkä häiritsee se että ”musiikki” kuulostaa liikaa sarjalta yksittäisiä pörinäjunnaussämpleotoksia eikä synny sellaista trippivaikutelmaa joka saattaisi tehdä äänitteestä ”teoksen”. Siinä haastetta.
