Versus All: Black vs. White

Räkälevyt & Solid Sound

Musta ja valkoinen, epätoivo ja toivo, ilo ja suru, hyvä ja paha, alamäki ja ylämäki. Kotimainen tummemman punk rockin ja hiukan hardcoremman maailmankin parista ammentava trio Versus All luottaa komealla debyytillään edellämainitun kaltaiseen dualismiin. Koska asioilla tapaa olla aina kaksi eri puolta, on yhtyeen debyyttipitkäsoittokin pakattu ei-niin-perinteisesti kahteen eri viiden kappaleen EP-puolikkaaseen, Valkoiseen sieluun ja Mustaan sydämeen. Vaikka biisien tarinallinen tematiikka tuntuisi peilaavan aika hyvin otsikoitaan, musiikillisesti epätoivon ja toiveikkuuden jakautuminen ei ole niinkään selkeää. Kiukkuisuus ja synkähkö kokonaissävy leimaa toki rosoisesti paahtavaa Black Heart-puolta, mutta on siellä toivon tunnettakin pilkahtelemassa. White Soul ei kuitenkaan ole mitenkään sen kummemmin aurinkoinen tai sen vahvemmin duuri kuin mustempi puolikaan, vaikka hymy ja keveämmät elementit saavat ehkä keskimäärin hiukan enemmän tilaa. Onhan siellä semmoista kaikuisan kaartavaa valoisampaa kaarta ehkä enemmän ja soipa Good Timesilla korvaan jopa hiukan ska-poljentoa lähentelevää nytkettä ja saksofonin tuomaa ulottuvuutta. Erotus on kuitenkin nimellinen johtuen varmastikin riehakkaan paahtavasta kokonaisvauhdista. Kovassa vauhdissa ei rattia kannata kääntää ihan kauhean paljon kertarykäisyllä ettei lähde käsistä…

Toisaalta on ihan hyväkin etteivät herrat lähde luomaan rosoisen punkrockin maailmaan mitään dualistista proge-eeposta, vaan aggressiivisen päällekäyvä yleissävy kantaa yhtyeen punaisena lankana ja nivoo debyytistä fyysisestä jakamisesta huolimatta kokonaisuuden. Suurin ongelma on ehkä biisimateriaalin kantavuus – vaikka mätkivälle kitara-basso-rummut-laulut-pohjalle rakentuvat kappaleet pienine mausteineen pianosta foniin ovat yleisesti hyvässä vedossa, ei kokonaisuus nosta yksittäisesti genrestään esiinnousevia sävellyksiä siinä määrin esille, että Versus All jollain tapaa erottuisi massasta tai jättäisi sen erityisempiä hetkiä muistipinnalle. Hienolla panostuksella koottu debyytti tarjoaa paljon hyvää ja ennenkaikkea toimii. Se on jo melkoisen paljon. Silti lajityypin kulmakiveksi tai todelliseksi uudistajaksi on vielä matkaa, eivätkä Black vs. Whiten biisikoukut myöskään haasta saman polun keskeisiä tallaajia iskukyvyllään. Tutustumisen arvoinen toki.