The Winyls: Phantom Of Our Soul

Hype

Pakko myöntää heti alkuun: The Winylsiin on ollut aina jotenkin vaikea suhtautua. Poikamaista energiaa lavalla pursuava joukkio saa keikalla aikaan mojovan meiningin, mutta hymyn suupieleen tuovan iloittelun aikaansaama vaikutus tuntuu katoavan aina piinallisen nopeasti. Soitannollisesti orkesterilla on palikat hallussa, mutta musiikillisen suunnan ja olemassaolon oikeuttavan identiteetin löytämisessä bändillä on edellisen levyn perusteella vielä savotta kesken.

Uuden levyn avaus Soft pumppaa kuin snadisti dolbya nauttinut sikaniskainen bodari salilla. Kolina käy, rauta nousee ja ohimosuonet pullistelevat. Kuulija voi sielunsa silmillä nähdä, kuinka viimeistään kertosäkeen kohdalla tiukkapakarainen fitness -tyttöjen armada yhtyy siisteinä riveinä jalalle käyvään menoon mukaan. Hetken ilman voi kuvitella olevan sakeana lippiksen takaa säätöaukoistaan ulos ponnahtelevia vaaleita poninhäntiä. Vähän yli kolmeen minuuttiin on tungettu pakahduttava määrä tarttuvia koukkuja, junan lailla höyryävä komppi, iso kertosäe ja ihanan pinnallinen moodi, josta Killerskin olisi kateellinen.

Kakkosbiisi You Remind Me flirttailee orkestroinnillaan avoimesti 70-lukulaisen popahtavan discosoulin kanssa vain kääntyäkseen seuraavasta kulmasta pianon ja banjon kepeästi kuljettamana johonkin muualle. Musiikillista tarttumapintaa riittää silti kotitarpeiksi myös takarivin taaville. Meno on sen verran sutjakkaa, että seduloiden vippitiloissakin saattaa iloton nauru hetkeksi tauota ja perse ryhtyä hetkumaan kuin itsestään.

Kolmannella rastilla bändi maustaa soppaa naislaulajalla ja kitaristin viitteenomaisella ska -fiilistelyllä. Ratkaisu tuo rutkasti uutta ja osin kaivattuakin kulmaa vokaaleihin. Sinänsä väkevästi suoriutuvan vokalisti Leady Winylin äänenkäyttöä rasittaa läpi levyn ajoittain pintaan pulpahtelevat maneerit. Niistä johtuen kuulijasta tuntuu hetkittäin, että laulaja suorittaa jonkinlaista eläytymisen riittiä. Se etäännyttää tulkitsijan materiaalin perimmäisestä ytimestä. Tarkoitus lienee kuitenkin päinvastainen. Selkeimmillään ilmiö esittäytyy levyn päätöskappaleessa Trapper, jonka lämmin akustinen tunnelma hieman haalentuu ennen aikojaan, lopun massiivisesta jyräyksestä huolimatta. Lauluun meno levyllä ei kuitenkaan kaadu, meininki on pääosin verevää, eikä kööreissäkään ole tunteen palossa säästelty.

Kokonaisuutena Phantom Of Our Soul on uskalias. Levy taiteilee jatkuvasti hajoamisen rajamailla ulottaessaan uteliaat lonkeronsa joka suuntaan. Tyylilajeja ja tulokulmia riittää, joskus jopa yksittäisen biisin sisällä. Turpean melodramaattisesta laajakangaspopista edetään turhia kyselemättä discopoljennon kautta tangoon ja flamencoon asti. Vauhdikas paketti pysyy tiukan tuotannollisen nyörityksen avulla kuitenkin lähestulkoon kasassa. Näennäisestä hajanaisuudestaan huolimatta levy pyörii myötäpäivään ja saa aikaan jonkinlaista emotionaalista turbulenssiakin hetkittäin.Tupee pysyy silti edelleen tiukasti päässä, sillä ei kiekosta sentään enempää imua irtoa kuin keskikokoisen läpivetoisen omakotitalon tuulikaapista leutona kesäiltana.

Kaikesta kuulee, että bändillä on tekemisiinsä intoa ja poltetta. Kiekko on huolella rakennettu, monimuotoinen ja sovituksellisesti tarkkaan puleerattu. Parivaljakko Saarilahti – Tuunelan tuotanto on varmaotteista, ajoittain jopa kokeellisen kunnianhimoista. Synteettisen nykysoundin vastavoimaksi instrumentaatiossa on uskallettu tuoda esiin orgaanisia elementtejä. Haitari, sello, banjo, viulu, puhaltimet ja lap steel murtavat onnistuneesti joiltain osin lähes tuotannollisen banaliteetin rajoille ahdistettua sointia. Kattauksen kruunaa häpeämätön kaupallisuuden tavoittelu ja tilkitsemättömistä saumoista pursuava kepeys, jota joku kyynikko voisi pinnallisuudeksikin väittää.

Maailmaa tällä kiekolla ei vielä valloiteta, mutta oletettuun kohderyhmäänsä orkesteri saattaa hyvinkin vaivattomasti upota. Aineksia keitossa on riittävästi. Riippuu lounastajan tottumuksista, maistuvatko haarukkaan tarttuneet sattumat. Aikuisen miehen ruokahalun tyydyttääkseen sopan pitäisi vetäytyä vielä ainakin yön yli ollakseen enemmän suunmukaista.