Mintzkov: Rising Sun, Setting Sun

Haldern Pop

Belgialaisen indierockin lippulaivoihin kuuluva Mintzkov vannoo tuoreella albumillaan suoraviivaisuuden nimiin. Päättäväisesti nakuttavien rytmitysten päälle auotaan enimmäkseen keskivoimakasta säröä, mutta myös pehmeämpiä kitara- ja syntetisaattorikuvioita kuullaan säännöllisesti. Tunnistettavin elementti Mintzkovissa lienee soiton sijaan laulusolisti Philip Bosschaerts, jonka etäisesti niin Michael Stipea kuin Brian Molkoakin muistuttavat vokaalit on miksattu rohkeasti pintaan. Jotkut ärsyyntyvät, toiset nauttivat.

Vaikka Bosschaertsin rekisteri miellyttäisi, ei miehen karisma yksin pelasta albumia. Melodisia tärppejä löytyy sieltä täältä, mutta jokaiseen biisiin mahtuu myös valjuja ja läpijuoksuilta haiskahtavia osioita. Etenkin kertosäkeiden kanssa Mintzkov on kiinnostavuusongelmissa lukuun ottamatta singleksikin irrotettua vetävää Opening Firea. Aivan kuin bändiä pidättelisi jokin. Jos Mintzkov soikin parhaillaan kuin Pixies, on se kokonaisuudessaan turvallisempi ja ennalta arvattavampi tapaus.

Soundi- ja tuotantopuolen pliisuus tekee hallaa levyn iskevimmille kappaleille. Esimerkiksi nimibiisin voimasoinnuista puuttuu voimaa, eikä The 25th Hourin matemaattinen kuningasriffikään lähde sille pedattuun lentoon. Minkään yksittäisen tekijän niskoille syytä ei silti voi vierittää. Mintzkovista löytyy persoonallista tarttumapintaa, jonka nimissä bändin toivoisi karistavan sitä kehnosti pukevaa kaavamaisuutta harteiltaan. Mahdollisia irtiottoja voikin pian todistaa lähietäisyydeltä belgialaisten saapuessa huhtikuun puolivälissä Suomeen neljän keikan minikiertueelle.