Chthonian: The Preachings Of Hate Are Lord

Woodcut

The Preachings Of Hate Are Lordin kansitaide h�mment�� hieman: alasp�in osoittava peukku kun tuntuisi viittaavaan antiikin Rooman gladiaattoritaistoihin tai t�m�n johonkin modernimpaan sovellutukseen, jossa eleell� halutaan est�� kilpailijan jatkoonp��seminen. Itseironiaa? Ehk�, mutta kyll� min� Chthonianin jatkamaan p��st�n, ainakin niin kauan kuin korviin ilmestyy jotain mielenkiintoisempaa.

Finntroll-Lillm�nsin basso- ja laulutaiteilema ja nelimiehiseksi laajentunut Chthonian jatkaa melkolailla esikoisensa viitoittamalla tiell�, joskin hieman palettiaan laventaen. T�st� voi ehk� kiitt�� toisen kitaran yhtyeeseen tuonutta Staffan Holmn�si�, jonka ansiota lienee se ett� kuusikieliset soivat huomattavan monipuolisesti, etenkin ottaen huomioon valitun tyylilajin. Samalla t�ytyy kuitenkin ihmetell� miten kahden kitaran tappopartio ei onnistu luomaan samanlaista naamaanpotkimista kuin monet levyn �rj�k�mmist� biiseist� tuntuisi vaativan, ja rummuttelullaan ja laulullaan tarjoavan?

Levyn k�ynnist�v�n Scoff At The Benignin alun vaikut korvista irroittavasta paahtoblaastauksesta kakkosbiisi You Should Be Ashamed Of Yourselvesin rockaavampaan ja huomattavasti dynaamisempaan jurnutteluun tiivistyy Chthonianin t�m�nkertainen anti liki t�ysin. Black- ja death metalin ristisiitos toimii ja vaihtelut raivokkaasta vihariffittelyst� hitaampaan, synkeyden l�pim�d�tt�m��n tunnelmointiin tuntuu sopivan yhtyeelle. Parhaimmillaan Chthonian on levyn p��tt�v�n nimibiisin kaltaisissa maailmoissa, joissa blackin ja deathin rinnalle nostetaan ambientmainen synkistely ja t�ss� tapauksessa humppahaitari � tervehenkist� vaihtelua huumorittomaan maailmaan.

Kuitenkin melko tasapaksu kokonaisuus j�tt�� v�h�n kylm�ksi. The Preachings Of Hate Are Lord tuntuu mainiolta ja omintakeiseltakin levylt�, mutta jostain syyst� minulla on samankaltainen ongelma kuin yhtyeen esikoisen arvioineella kollegalla: ei t�ysin irtaudu taustasta, ei sitten mill��n.