Chthonian: The Preachings Of Hate Are Lord

Woodcut

The Preachings Of Hate Are Lordin kansitaide hämmentää hieman: alaspäin osoittava peukku kun tuntuisi viittaavaan antiikin Rooman gladiaattoritaistoihin tai tämän johonkin modernimpaan sovellutukseen, jossa eleellä halutaan estää kilpailijan jatkoonpääseminen. Itseironiaa? Ehkä, mutta kyllä minä Chthonianin jatkamaan päästän, ainakin niin kauan kuin korviin ilmestyy jotain mielenkiintoisempaa.

Finntroll-Lillmånsin basso- ja laulutaiteilema ja nelimiehiseksi laajentunut Chthonian jatkaa melkolailla esikoisensa viitoittamalla tiellä, joskin hieman palettiaan laventaen. Tästä voi ehkä kiittää toisen kitaran yhtyeeseen tuonutta Staffan Holmnäsiä, jonka ansiota lienee se että kuusikieliset soivat huomattavan monipuolisesti, etenkin ottaen huomioon valitun tyylilajin. Samalla täytyy kuitenkin ihmetellä miten kahden kitaran tappopartio ei onnistu luomaan samanlaista naamaanpotkimista kuin monet levyn ärjäkämmistä biiseistä tuntuisi vaativan, ja rummuttelullaan ja laulullaan tarjoavan?

Levyn käynnistävän Scoff At The Benignin alun vaikut korvista irroittavasta paahtoblaastauksesta kakkosbiisi You Should Be Ashamed Of Yourselvesin rockaavampaan ja huomattavasti dynaamisempaan jurnutteluun tiivistyy Chthonianin tämänkertainen anti liki täysin. Black- ja death metalin ristisiitos toimii ja vaihtelut raivokkaasta vihariffittelystä hitaampaan, synkeyden läpimädättämään tunnelmointiin tuntuu sopivan yhtyeelle. Parhaimmillaan Chthonian on levyn päättävän nimibiisin kaltaisissa maailmoissa, joissa blackin ja deathin rinnalle nostetaan ambientmainen synkistely ja tässä tapauksessa humppahaitari – tervehenkistä vaihtelua huumorittomaan maailmaan.

Kuitenkin melko tasapaksu kokonaisuus jättää vähän kylmäksi. The Preachings Of Hate Are Lord tuntuu mainiolta ja omintakeiseltakin levyltä, mutta jostain syystä minulla on samankaltainen ongelma kuin yhtyeen esikoisen arvioineella kollegalla: ei täysin irtaudu taustasta, ei sitten millään.