Julkaistu: 02.04.2010
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Prrmanent
Noin puolessa vuodessa jo kolmannen(!) pitkäsoittonsa Desibelin arvioihin toimittanut helsinkiläinen B-musiikki-yhtye väittää saatteessaan plätyn olevan vielä kuukauden myöhässä – johtuen sääolosuhteista. Rupista rockia ehkä hieman hutaisten mutta tahtiin nähden TODELLA koukukkaasti luova nelikko ei ole ainakaan julkaisutahtiinsa kadottanut itseään vaan jos jotain voi päätellä kahdesta kirjoitetusta arviosta niin yhtye kulkee edelleen tuttua polkua mutta ehkä vielä edellistäkin monipuolisemmin varioivalla otteella.
Kliinistä soundia tai hinkattua toteutusta on tältä levyltä turha lähteä hakemaan – ja hyvä niin. Desibelin haastiksessa lupailtu akustinen levy Muurahaislabyrintti ei ole, mutta missään nimessä kyse ei ole myöskään mistään päämäärätiedottomasta aivottomasta jurnutuksesta. Sähköinen rupinen jurnutus toki leimaa yhtyeen soundia, mutta sen puitteissa ulotutaan tälläkin levyllä aina Sharpen Your Pencilsin apaattisesti jauhavasta tylystä pörinä-uhkasta Friends Are What Friends Are Forin autereisempaan haikeaan kuiskailujurnutukseen. Väliin mahtuu mm. Fast Women Slow Horsesin lentoasemakuulutuksista kaaossäröön vaihtelevaa ”stabiilia häröilyä”, Echo Is Your Loven tapaan päälläleijuvan uhkaavasti junnaavaa mutta sitä laiskemmin höpöttelevää hypnoosia Dr. Livingstone, I Presumella ja vahvasti Beckin alkulevyjen kokeellista, hiphopisti elementtejä sekoittelevaa koukukasta psykedeliaa muistuttavaa viheltelyä Monogamy vs. Polyamoryllä. Vaikka julkaisutahti on vauhdikas eikä biisejä juuri hinkata (tai ehkä sen suuremmin mietitä) niin hämmästyttävän vähän plätyllä on vieläkään mitään epäolennaista – sellaisia raitoja joista heräisi kysymys miksi ne on päätetty julkaista?
Ja hitikkyyttäkin piisaa – niin pariminuuttisen Smother Men mantrassa kuin yli neliminuuttisen 12 Stepsin avarassa kaiussa ja kasvatettavassa eteerisessä kaaressa. Tasaisen varman materiaalin joukosta nostaisin itse esiin räkäisen Kiss Me, I´m A Frogin joka koukuttaa nimenomaan laulullaan vaikkei biisissä voi todellisesta laulusta edes puhua – ennemmin vaiennetusta huutomeuhkasta. Hyvä biisi on aina hyvä biisi, riippumatta toteutustavasta. Toisiin biiseihin sopii perusteellinen hinkkaaminen, PrrMotorsin tapauksessa moinen melko varmasti kadottaisi sen perimmäisen punaisen langan ja biisien rujon karun tuoreuden. Vaikkei sinänsä mitään pyörää tässä ollakaan keksimässä uudelleen niin ehkä se vanha kunnon toimiva mummomankeli on kuitenkin onnistuneesti kaivettu esiin kaikenmaailman hybridien hyydyttyä matkalle? Toimii.
Helsinkiläinen B-musiikkia soittava yhtye. Rupista alternativerockille sukua olevaa junnausta tuoreen koukukkaasti ilman turhaa puunaamista.
Linkki:
prrmotors.com
(Päivitetty 16.2.2011)
Kommenttien keskiarvo: