Speedjackers: Favourite Sons

New Model Label

Tällä kakkosalbumillaan punk n´ rollista pikkuhiljaa kohti klassisempaa hard rock –ilmaisua siirtynyt italialainen kuusikko pistelee lennokkaasti ja mukavan monisyisillä mausteilla. Totuus on vauhdikas rokkipotku kolmella kitaralla ja rytmiryhmällä, jossa Kekkon laulu kaikaa mukavan kipakkana ja rouheana. Saapasmaan kavereilla onkin ihan kelvollinen yleisote ja biisitkin koukuttavat keskimäärin ihan hyvin. Vahvuuksia on ainakin energisyyden ja juoksevuuden ohella aika perushyppypotkurockin värittäminen mukavan koukukkailla kitaravärityksillä. Muutamassa kappaleessa kuultava italiankielinen laulu on myös mainio kokeilu – hiukan kuin Flaming Sideburnsin Speedo Martinezin espanjankieliset laulujuoksutukset. Samanlaista biisikynää bändillä ei kuitenkaan ole vaan biisi- ja laulupolun yksisuuntaisuutta kompensoidaan vauhdilla. Vaikka juoksutus onkin värikästä niin todellisia nyansseja on lopulta aika vähän.

Kuusikolla tuntuu olevan suurimman osan aikaa hiukan liiankin kiire hoputtaa biisinsä läpi. Toki vauhti kuuluu pakettiin, mutta ihan pienilläkin mäillä ja laaksoilla kokonaisuus iskisi enemmän. Kotikuuntelupakettina Favourite Sons menee joka tapauksessa plussan puolelle vaikkei se todellista lattiajunttaa onnistukaan heittämään. Vallankin kun rallien seasta löytyy hiukan rauhallisempaakin, mukavan heleää rock-ilmaisua Wild Siden tapaan. Joka on osan aikaa hiukan lässynlässyn, mutta silti toimivaa vastapainoa juoksulle.