Rita Redshoes: Golden Era

Fading Ways

Kun Ozin velhon kanssa palaveerannut Dorothy kopautti kolmesti punaisia kenkiään, maisema vaihtui vikkelästi. Lähes yhtä vikkelästi kipusi portugalilainen Rita Pereira kotimaansa listoille vedettyään jalkaansa punaiset korkkarit. Ihmemaa Ozin ja David Bowien tanssihitin inspiroimana laulaja stailasi itselleen lavapersoona Rita Redshoesin, jonka kengissä hän saattoi unohtaa ammatinharjoittamistaan häiritsevän ujoilun. Taika toimi ja neidon ensimmäinen soololevy Golden Era myi heti kultaa kotimaassaan.

Redshoes ei silti elä pelkillä koroilla. Singer-songwriter hurmaa paitsi olemuksellaan, myös pehmeällä äänellään ja varsin tyylikkäällä levyllä, jonka instrumenteista hän soittaa suuren osan itse. Atomic Bees -bändissä 2000-luvun alussa muusikonuransa aloittanut Rita löysi pian tiensä Portugalin suosituimpiin kuuluvan laulajan David Fonsecan pianistiksi ja taustalaulajaksi. Pikkuhiljaa kauniille äänelle syntyi tulkittavaa myös omasta kynästä.

Ensilevyksi yllättävän kypsä Golden Era yhdistelee hienovaraisesti niin perinteistä poppia, folkia kuin modernimpaa sointia. Muutaman tarttuvan popin lomasta löytyy myös sellaisenaan vaikkapa David Lynchin ääniraidalle sopivaa maalailua. Myös vanhoista leffoista ja musikaaleista poimitut ideat värittävät hauskasti osaa biiseistä. Kerta-annoksena aavistuksen puuduttava putki kaipaisi joukkonsa pari rivakampaa rallatusta.

Ritan velipojan toteuttama kansitaide myötäilee tyylikästä kokonaisuutta, joka on osoitus vahvasta näkemyksestä eikä laskelmoinnista kaupallisen menestyksen maksimoimiseksi. Vai kertooko mahtipontinen, kullalla kirjoitettu nimi jotain muuta? Sanokaa mitä sanotte, Rita Redshoesin varsinainen kultakausi on vasta alkamassa.