Nosdrama: Äes

Omakustanne

Teemalevyt ovat tänä päivänä harvinaista herkkua. Etelä-Pohojammaalta Tampereen seudulle kotiutuneet Nosdraman pojat hellivät meitä kolmannen omakustanteensa myötä vieläpä niinkin muodikkaalla aiheella kuin nuijasota. Rohkea lähestymistapa on jo itsessään lippiksennoston arvoista. Tällä kertaa sotaan ei marssita puukot ojossa eikä torvisoittokunnan tahdissa, vaan uiden yönmustaa virtaa pitkin, mikä tekee kuvauksesta jalustalle nostelua todenmakuisempaa. Yhtye itse listaa esikuvikseen sellaisia orkestereita kuin Anathema ja Katatonia, mutta etsimättä mieleen tulevat myös Dream Theater ja Tuonelan aikainen Amorphis, usein turhankin voimakkaasti.

Nyt kun Suomesta on tullut muodikas ja eksoottinen kieli etenkin heviyleisön keskuudessa, tuntuu englanti tähän yhteyteen hieman vieraannuttavalta valinnalta. Pahimmat alleviivailun lyyriset suot onnistutaan kiertämään runollisella ja musiikkiin istuvalla sanoitustyylillä, mutta kieliopista ja ääntämyksestä käy nopeasti selväksi, ettei kolmas kotimainen ole laulaja Ari Niemelle mikään ilmaisuvoimaisuuden huipentuma.

Kuuntelukokemusta turmelevat pahasti myös muovisen kuuloiset saundit. Rumpuäänivastaavien mainitseminen erikseen kansiteksteissä saa jopa epäilemään, ettei aitoja tynnyreitä kuulla levyllä lainkaan, mikä ainakin selittäisi iskujen puuduttavan yksitoikkoisuuden. Dynamiikan vesittäminen on toisaalta tämänhetkisen levytuotannon lahjesyntejä, joten koko ämpärillistä ei voi yksin nuijasotureiden niskoille kaataa.

Äes ansaitsee peräti kolme tähteä, koska poppoolla vaikuttaisi olevan selvä näkemys siitä, mitä se yrittää tehdä, olkoonkin että vision materialisoimisen kanssa on toistaiseksi vähän niin ja näin. Puutteista huolimatta tunnelmallinen kokonaisuus jaksaa kannatella nuijansa koko vajaan tunnin mittaisen sotaretken. Vaatii useita kuunteluita, että yksittäiset vedot erottuisivat samantyyppisen musiikin ylitarjonnasta, mutta lopulta parhaiten onnistuvat maaninen Fleming Dogs ja kylmiä väreitä nostattava, lapsen laulama päätösnumero Pohjantähti. Kaikkein uhkaavimmat hetket jäävät harmillisesti välisoittoihin ja biisien introihin, ikään kuin Nosdrama ei oikein uskaltaisi käyttää ideoitaan.