General Fiasco: Buildings

Infectious

Pohjois-Irlantilaisen General Fiascon laulaja ja basisti Owen Strathern kyll�styi 18-vuotiaana kotikaupunkinsa Magherafeltin olemattomaan rock-skeneen ja kavereihin, joiden tulevaisuudensuunnitelmat n�yttiv�t ulottuvan vain seuraavaan oluttuoppiin asti. Strathern j�tti yliopiston taakseen, keskittyi laulujen kirjoittamiseen ja l�hti lopulta kitaristiveljens� Endan ja rumpaliyst�v�ns� Stephen Leacockin kanssa suurempiin piireihin Belfastiin. Lukuisia keikkoja ja muutamaa vuotta my�hemmin debyyttialbumi Buildings oli valmis.

Strathernin riskinotto kannatti, sill� Buildings on kyps� ja tasainen kitararock-levy. Aluksi tusinatavaralta kuulostava albumi aukeaa hiljalleen paljastuen lopulta koukukkaaksi ja yhten�iseksi puolituntiseksi. General Fiascon musiikkia voisi luonnehtia jonkinlaiseksi kitaravetoiseksi stadion-popiksi, josta puuttuu kaikki isoihin areenoihin yhdistyv� suuruudenhulluus. Ja t�m� siis positiivisessa mieless�.

Nuoren yhtyeen oma ��ni on kuitenkin viel� hiukan hakusessa. Trion soittotyyli ja varsinkin kitarasoundit tuovat mieleen Placebon, ja melodioissa on kaikuja toisesta triosta, Manic Street Preachersist�. Esimerkiksi Dancing With Girls kuulostaa aivan Bradfield-Molko-kollaboraatiolta.

Buildings on tasaisen vahva albumi, jolta ei varsinaisia kohokohtia l�ydy. Sen sijaan levylle on eksynyt yksi paha tyylivirhe. Sinking Ships on kaamea renkutus, joka tuo mieleen imel�t amerikkalaiset pop-punkkarit. T�m�n, ja persoonallisuuden puutteen johdosta Buildings ei ansaitse kolmea t�hte� enemp��.