General Fiasco: Buildings

Infectious

Pohjois-Irlantilaisen General Fiascon laulaja ja basisti Owen Strathern kyllästyi 18-vuotiaana kotikaupunkinsa Magherafeltin olemattomaan rock-skeneen ja kavereihin, joiden tulevaisuudensuunnitelmat näyttivät ulottuvan vain seuraavaan oluttuoppiin asti. Strathern jätti yliopiston taakseen, keskittyi laulujen kirjoittamiseen ja lähti lopulta kitaristiveljensä Endan ja rumpaliystävänsä Stephen Leacockin kanssa suurempiin piireihin Belfastiin. Lukuisia keikkoja ja muutamaa vuotta myöhemmin debyyttialbumi Buildings oli valmis.

Strathernin riskinotto kannatti, sillä Buildings on kypsä ja tasainen kitararock-levy. Aluksi tusinatavaralta kuulostava albumi aukeaa hiljalleen paljastuen lopulta koukukkaaksi ja yhtenäiseksi puolituntiseksi. General Fiascon musiikkia voisi luonnehtia jonkinlaiseksi kitaravetoiseksi stadion-popiksi, josta puuttuu kaikki isoihin areenoihin yhdistyvä suuruudenhulluus. Ja tämä siis positiivisessa mielessä.

Nuoren yhtyeen oma ääni on kuitenkin vielä hiukan hakusessa. Trion soittotyyli ja varsinkin kitarasoundit tuovat mieleen Placebon, ja melodioissa on kaikuja toisesta triosta, Manic Street Preachersistä. Esimerkiksi Dancing With Girls kuulostaa aivan Bradfield-Molko-kollaboraatiolta.

Buildings on tasaisen vahva albumi, jolta ei varsinaisia kohokohtia löydy. Sen sijaan levylle on eksynyt yksi paha tyylivirhe. Sinking Ships on kaamea renkutus, joka tuo mieleen imelät amerikkalaiset pop-punkkarit. Tämän, ja persoonallisuuden puutteen johdosta Buildings ei ansaitse kolmea tähteä enempää.