Jermaine: Jermajesty

GAEA

Kaksi levyllistä melodista emo/punk/indie-rockia julkaissut Jermaine ottaa kolmannella albumillaan suunnakseen stadionit. Jermaine Jacksonin lapselta nimen varastanut Jermajesty on täynnä maailmojasyleileviä melodioita, kaikuisia kitaroita ja suurpiirteisiä lyriikoita. Ei yhtye kuitenkaan miksikään puukakkoseksi ole muuttunut, vaan mukana on sopiva määrä nuorekasta energiaa.

Ykköskappale Don´t Be a Stranger toimii oivana johdatuksena nyky-Jermainen maailmaan. Yksinkertaisella, mutta toimivalla melodiakoukulla varustettu kappale on kuin tehty suurille areenoille. On suuri vääryys, jos biisistä ei muodostu edes pienoista hittiä. Yhteislauluun yllyttäviä koukkuja on ripoteltu pitkin levyä, mutta avauksesta suunta on väistämättä alaspäin.

Jermajesty on nauhoitettu livenä studiossa, mutta se ei erityisemmin tuloksessa kuulu. Tämä on kehu, sillä yhtye soittaa todella tiukasti yhteen. Studiohinkkauksen poissaolo kuuluu ehkä eniten ilmavassa ja yhtenäisessä yleissoundissa.

Albumi siis kuulostaa hyvältä, mutta osa sävellyksistä jättää kylmäksi. Esimerkiksi When the World´s Asleep ja Sparks eivät todennäköisesti kestäisi klassista "akustinen kitara ja laulu" -testiä. Yhtye tasapainottelee samalla hyvyyden ja keskinkertaisuuden rajalla kuin amerikkalainen Jimmy Eat World, johon erityisesti Home Is Where the Heart Isin kertosäe viittaa.

Jermajesty jää kuitenkin selkeästi positiivisen puolelle. Don´t Be a Strangerin lisäksi kohokohdiksi nousevat Demons ja Safe and Sound, jotka tuovat harmittomien kappaleiden tasapainoksi mukavaa rosoa. Vaikka Jermaine ei vielä saa aikaiseksi mitään täysosumaa, on sen valitsema suunta oikea.