Kevin Costner & Modern West: Turn It On

Edel

Näyttelijöillä on pitkät perinteet musiikillisten sivuprojektien parissa. Useimmat niistä ovat osoittautuneet yhdentekeviksi egotripeiksi, joiden höyhenenkevyt anti ei ole tuonut minkäänlaista lisäarvoa populaarimusiikin ihmeelliseen maailmaan. Jonkinlaisen kantrilta haiskahtavan juuritavaran parissa operoiva Kevin Costner sulautuu tähän jatkumoon kivuttoman huomaamattomasti. Turn It On -kiekolla näyttelijä kahlaa läpi levyllisen lajityypille ominaisia lauluja.

Kaikki on kohdallaan. Materiaali on kaikin puolin kelvollista ja muotokieli hallinnassa. Bändi soittaa ammattitaitoisen elastisesti ja hyvin. Soitannollinen kompetenssi on napakkaa ja traditio ulkokohtaisesti hallussa. Costner itse suoriutuu lauluvelvoitteistaan vähintäänkin kohtalaisesti. Kappaleiden lyriikat kierrättävät genren vakioteemoja vapauden kaipuun kautta suonissa kärvistelevään rakkauden poltteeseen asti. Costner tulkitsee varmaotteisesti, ajoittain jopa soljuvaan pakottomuuteen yltäen.

Kaikkea leimaa naarmuttomaksi kiillotettu täsmällisyys ja vakuumiin pakattu sujuvuus. Potentiaalisen maanläheinen americana kutistuu jo kalkkiviivoilla kantrinsekaiseksi iskelmäksi, rokkaaminen valjuksi rallatteluksi. Kaikesta tästä johtuen kuulijan ihokarvamittari ei värähdäkään. Tällä menolla kriittisen kuuntelijan tanssi modernin lännen susien kanssa tyssää omaan mahdottomuuteensa hyvinkin nopeasti ja hukka perii koko orkesterin. Turn It Onin perusteella näyttää siltä, että Costner on hypännyt liian isoihin saappaisiin. Kymmenen gallonan stetsonin alle voi piilottaa nousevan hiusrajan, mutta sielutonta ulkoaluentaa ei edes Teksasin kokoisilla lierillä pysty peittämään.