Woven Hand: Blush Music

Glitterhouse

Woven Hand on 16 Horsepower-yhtyeestä tutun David Eugene Edwardsin sooloprojekti, jonka Blush Music-pitkäsoitto on kokonaisuudessaan The Ultima Vez Dance Co.-ryhmää varten sävelletty yhtenäinen teos. Se ei välttämättä anna kirkkainta mahdollista kuvaa Edwardsin luomisvoimasta, sillä hetkittäin se suorastaan huutaa visuaalisuutta tuekseen. Performanssien verisuonena Blush Music on priimalaatua, omilla jaloillaan seisovana musiikkiesityksenä se jää valitettavasti hieman värittömäksi ja mauttomaksi.

Aloitus ainakin on vahva - Cripplegate (Standing On The Glass) yhdistelee ikiaikaista bluegrass-henkeä modernin jylhään äänimaailmaan mestarillisesti, eikä taso juurikaan laske yli neljätoistaminuuttisessa Animalitos (Ain’t No Sunshine)-eepoksessa. Äärimmäisen alakuloisesta tunnelmasta huolimatta Edwardsin äänessä voi havaita jopa gospelmaista toivon kipinää – tässä mielessä vertailu esim. Michael J. Sheehyyn on suvaittavaa.

On sääli että Blush Music väenväkisin muuntuu loppua kohden tavanomaisemmaksi äänikokeilu-lätyksi, kun Woven Handilla olisi selkeästi puhtia parempaankin. Snake Biten kaltaiset ulvotukset eivät tälle levylle yksinkertaisesti sovi, vaikka tätä albumia kuunnellessa on otettava huomioon näytellyn draaman eri kaaret. Sitä paitsi, Woven Hand on absoluuttisen rehellinen dokumentti siitä kunnioitettavasta työstä, jonka David Eugene Edwards on The Ultima Vez Dance Co:n kanssa tehnyt – kaikki materiaali alkuperäiseksi suunnitellussa kuosissaan ja yhdessä pötkössä. Musiikillista vaativutta peräti 67 minuutin verran – en siis suosittele keskittymishäiriöisille.