Julkaistu: 23.03.2010
Arvostelija: Jani Ekblom
Levy-yhtiö
Harvat kotimaiset nyky-yhtyeet ovat saavuttaneet Apulannan kaltaisen aseman. Yhtyeen noin viidentoista vuoden taivalta on nimittäin juhlistettu jo sekä yhdellä perus- että kolmella sinkkukokoelmalla. Ilmiselvästi hyvän bisneksen päälle ymmärtävä oman aikansa Eppu Normaali tietää mistä naruista vetää.
Tämä kolmas sinkkukokoelma, vuodet 2004-2009 paketoiva tuplalevyllinen, ei juurikaan pääse yllättämään vaikken ole suurinta osaa sen biiseistä aiemmin kuullutkaan. Säröinen melankoliarock toistuu biisistä kolmanteen, välillä on kunnon orkestraatioita ja välillä huidellaan rangoksi kaluttuna. Joskus polkaistaan rankemmalla jalalla vähän metallisesti, joskus istutaan nuotion ääressä. Kokonaisuus, neljän EP:n ja useamman sinkun materiaali, on kuitenkin pääosaltaan Apulanta-kaavaan kangistunutta, ja siksi 26-biisisen paketin mielenkiintoisimmat hetket ovat niitä, jotka tarjoavat jotain ihan muuta.
Ei niin, että hittihakuisessa Apulannassa olisi mitään vikaa – hattu nousee vähemmästäkin kuin rippikouluikäisesti urasta, jonka aikana on luotu tunnistettava ja toimiva tyyli sekä menestytty enemmän kuin hyvin. Totuus on kuitenkin se, ettei Apulanta ole tällä vuosituhannella kovinkaan mieleenpainuvaa materiaalia tehnyt – ainakaan jos sitä vertaa yhtyeen 90-luvun meininkeihin. Vaan liekö tuo mikään ongelma: melkein joka kesä on tullut yhtyeeseen jollain festareilla törmättyä, ja yleisö on aina samanikäistä.
Singlet 2004-2009 -kokoelman biiseistä aivan liian suuri osa kuulostaa lähinnä yhdeltä ja samalta. Apulannan uran kolmannen viisivuotiskauden summaava kokoelma vihjaa, ettei tämän aikakauden biiseistä kovinkaan moni päädy niille tulevaisuudessa odottaville 20 suosikkia -tyyppisille albumeille. Tällä kokoelmalla on toki monta Apulanta-kontekstissakin hyvää biisiä, mutta enpä tunnu jääneeni mistään paitsi, kun en ole näitä biisejä aiemmin kuullut.
Mielenkiintoisimmat biisit? Sekä syntyhistorialtaan että biiseinä tietenkin Läjä Äijälän kanssa luodut Kumi, nahka, piiska sekä Punainen helvetti.
Heinolasta vuonna 1991 liikkeelle lähtenyt trio soitti aluksi tiukkaa ja rosoista punkpoppia, jossa on vuosien saatossa maistunut myös grunge, metalli ja milloin mikäkin mauste. 90-luvun puolivälistä Apulannan iskusävelmät ovat tasaisesti juhlineet myydyimpien kotimaisten albumien listoilla.
Toni Wirtanen - laulu ja kitara
Sipe Santapukki - rummut
Ville Mäkinen - basso
Linkki:
Sipe Santapukki desibelissä
apulanta.fi
(Päivitetty 27.10.2015)
