Lapko: A New Bohemia

Fullsteam

Dramaattista ja tarttuvaa indierockia nykivään ryminään siittävä Lapko on edennyt levy levyltä eteenpäin ottaen loogisia askeleita. Jos debyytti The Arms vielä kompasteli silkkaa innokkuuttaan, oli toinen levy Scandal biisiensä puolesta suttuisine soundeineenkin siihen nähden roima parannus. Edellinen albumi Young Desire esitteli kolmikon tähän saakka komeimman kattauksen valtavalla annoksella live-energiaa, joten bändin neljänneltäkin tuotokselta on lupa odottaa liikettä eteenpäin.

Ei ole yllättävää, että A New Bohemian suurin muutos on peräisin tuottajasta. Young Desiren tuottanut Manboy-pääjehu Karo Broman osasi tuoda bändin kireästä soundista kaiken oleellisimman esiin, mutta uusimman työstössä ruoria käännellyt D. James Goodwin vei bändin kirjaimellisesti rapakon taa. Amerikkalaisen ote on tuonut tuttuun asetelmaan sekä ilmaa, massaa että myös uusia tasoja, muttei liikaa: kyllä Lapko edelleen itseltään kuulostaa. Jos nyt tietynlaista kotikutoisuutta ja neuroottista levottomuutta voikin bändin ilmaisussa tätä nykyä jäädä kaipaamaan, ovat itsevarmuus ja määrätietoisuus niille vähintäänkin kiinnostavia korvaajia.

Alkuun levy vaikuttaa kuitenkin melkoiselta pettymykseltä. Onneksi voimattomalta vanhan toistolta tuntuva paakku alkaa kuuntelukertojen karttuessa ja äänenvoimakkuuden noustessa muotoutua omaksi, varsin kelvolliseksi itsekseen. Väkinäisesti venkoilemalla ilmeisesti kuulijaa hämmentämään pyrkivä aloitusraita I Don´t Even Kill lakkaa ärsyttämästä ja potkiikin yhtäkkiä hullun lailla. Laajoilla kosketinmatoilla koristeltu kaahaus esittelee tiivistelmän levyn antimista pyörähdellen hankalasti avautuvan tahtilaji-labyrintin sekamelskasta reippaan pillifarkkurähinän keskelle ja kohti häpeilemättömän tarttuvia pop-melodioita.

Kakkosena rymistelevä King & Queen edustaa Lapkoa aggressiivisimmillaan ja samalla perinteisimmillään, biisin nimi-vitsiä jatkava I Shot The Sheriff taasen takertuu pääkoppaan vaikka väkisin, mutta osoittautuu sekin lopulta varsin nyanssirikkaaksi pop-hitiksi. Jos albumilta nyt ei varsinaisesti kehnojakaan esityksiä löydy, sijoittuu sen parhaimmisto keskivaiheille: nimikkoraita, Summer Nights, Horse and Crow sekä Please Need Me tuntuvat likimain Lapkon kovimmilta aikaansaannoksilta tähän saakka. Vaikka kappaleet - varsinkin Horse and Crow - ovatkin kovasti rinnastettavissa moniin bändiltä aiemminkin kuultuihin ralleihin, sulautuvat ne hienosti toisiinsa ja tuoksuvat juuri tarpeeksi tuoreilta muodostaakseen A New Bohemian kantavimman tukipilarin. Tästä on seurauksena yhtyeen tasapainoisin ja kaupallisestikin myönteisin kokonaisuus, jolla bändin tyyli on hiottu - ja samalla rima nostettu - aivan äärimmilleen. A New Bohemiasta seuraava askel lienee siis Lapkon tähänastisista liikkeistä ratkaisevin.