Rendez-Vous: Punaiset lyhdyt

Yläkulo Tuotanto

Turkulainen Rendez-Vous päättää parin vuoden mittaiseksi venähtäneen hiljaisuuden toisella pitkäsoitollaan. Neljän vuoden takainen Valta vaihtuu -albumi esitteli kajaalirokkariryhmän, jonka turmiollisessa paahdossa oli selvää sukulaisuutta niin The Curen kuin Hanoi Rocksinkin edustamien linjojen suuntaan. Reilua vuotta myöhemmin miehistöään uudistanut yhtye lähti luomaan nahkaansa Raivotanssi ep:llä, joka osoittautui – kauniisti sanottuna – lähinnä puolittaiseksi onnistumiseksi.

Mutta se oli silloin ja nyt on nyt. Rendez-Vous vuosimallia 2010 on selvästi kypsempi ja kokeneempi yhtye. Vuosien saatossa bändin oma suunta on kirkastunut, joten tavallaan Punaiset Lyhdyt aloittaa kaiken alusta, vaikka homman nimi on edelleen vilpitön ja suora rock´n´roll suomenkielisillä lyriikoilla höystettynä.

Kiekon ensimmäinen puolisko puskeekin esimerkillisesti eteenpäin. Avauksena kuultava nimibiisi yhdistää 70-luvun glamin ja saman vuosikymmenen lopun punk-otteen suhteellisen onnistuneesti. Ensimmäiseksi sinkuksi valikoitunut Angela on pop-koukkuineen ja surullisine lyriikoineen selvä pikkuhitti, mutta vasta Rakkauden gangsterit summaa yhtyeen aiempaa laajemman kirjon miltei virheettömästi. Puolenvälin jälkeen soiva albumin pisin raita Tuulen selkään nousee sen viimeiseksi kohokohdaksi, minkä jälkeen johtoajatus tuntuu hiukan karkaavan orkesterilta. Biisit eivät sinällään ole huonoja, mutta ne eivät tunnu toimivan niin yksittäin kuin oikein ryhmässäkään.

Yhteenvetona voi todeta, että bändi on terävimmillään silloin kun nopeus tippuu. Nopeammat raidat kuten Käännä kahvaa, Pako ja Syöjätär rokkaavat kyllä asianmukaisesti, mutta menopalat eivät tahdo istua samaan kuvaan muiden raitojen kanssa. Ehkä se ulkoinen tuottaja olisi sittenkin kannattanut pitää mukana kuvassa, sillä Punaiset Lyhdyt osoittautuu hiukan hajanaiseksi, vaikkakin laadukkaaksi rokki-kiekoksi.