Ever Circling Wolves: The Silence From Your Room

Omakustanne

Ever Circling Wolvesin miekkoset tuskin suuttuvat, jos totean, että ensimmäinen asia mikä debyytistään tuli mieleen oli My Dying Bride. Bändi velloo logoaan myöten sen verran syvällä brittiläisen hidastelun romanttisemman suuntauksen syövereissä, että pastissista ei tosiaankaan olla kaukana. The Silence From Your Room on tunnelmaltaan kuitenkin sen verran musertava paketti, että asialla ei lopulta ole kuuntelunautinnon kannalta juurikaan merkitystä.

Paletti on tuttu. Ruhjovan särövallin ja painavan rumpuräiskeen seasta nousee surumielisiä melodioita ja minimalistisia nyansseja koristeenaan laulaja-kitaristi Henri Harellin matala murina. Nelikon vahvuus onkin juuri yksinkertaisuudessa, raskaan jyystämisen ja herkkien melodioiden voimakkaassa yhdistelmässä. Kuten todettua, on tämä kuultu ennenkin, mutta bändi on sentään jättänyt vaikerointivokaalit ja koskettimet kokonaan pois – eikä niitä osaa kaivatakaan.

Biisit ovat kauttaaltaan hienosti keskenään linjassa, ja poiketaanpa levyn aikana tavallisimmalta tuomion polulta hieman sivuunkin. Kahteen osaan jaetun Dear Evan ensimmäisen puoliskon ollessa kenties levyn hitainta ja raskainta antia, loikkaa kakkososa vajaan minuutin kestollaan raivolla suoraan toiseen ääripäähän. Tämän päälle kun vielä roiskaistaan Beasts of Flesh and Ironin vainoharhainen kolistelu ennen paluuta rusentavan death-doomin pariin, on kokonaisuudesta hankala keksiä napistavaa.

Reverend Bizarren kaltaista doomin rajojen koettelijaa Ever Circling Wolvesista tuskin tulee, mutta miksi toisaalta pitäisikään kun bändi taitaa loistavasti sen mihin on ryhtynyt. Toisaalta kyseessä on vasta debyytti ja nuorella bändillä riittää kyllä kulkusuuntia mistä valita. Toki tällaisen, helposti vanhanaikaiseksi ja tympeäksi leimattavan musiikin tarpeellisuudesta ja kiinnostavuudesta voi olla montaa mieltä, mutta itse en The Silence From Your Roomia parempaa tunnelmanluojaa ole löytänyt kuluvan talven öisiin maisemiin.