Sonic Roots: Kill Street Blues

3rd Rail Music

Hip hopiin keskittynyt kalliolaislafka 3rd Rail Music laajentaa Sonic Rootsin esikoisen myötä rockin puolelle. Katujen kolhimaa asennetta pyrkii tämäkin joukkio ilmaisullaan välittämään. Kill Street Blues esittelee itsevarman stonervaikutteisen hard rock -jyrän, jonka tanakka uho tuntuu vaivattomalta ja tätä kautta uskottavalta. Älkää antako hirvittävän tökerön kansikuvan häiritä - musiikissaan Sonic Roots onnistuu oikeasti olemaan bad ass boogie rock ’n’ roll yeah.

Habitus ja soundin yleinen uskottavuus on eittämättä tärkeintä tällaisessa katurockissa. Sisällöllisesti kappaleet eivät tarjoa mitään mullistavaa, mutta muutamat 69 Eyesin suuntaan vinkkaavat hittihakuiset kertosäkeet jäävät silti pyörimään päähän. Riffien matala tanakkuus tuo mieleen Zakk Wylden tyylin lisäksi modernin aavikkostonerin. Osuvimmin tätä osastoa varioi Obscene Medicine, jossa päästellään hiukan Kolmatta linjaa suuremmilla valtateillä. Junkie Girl rokkaa mukavasti kevyemmillä säröillä, ja kuullaanpa avausraidalla Pharaos Don’t Sleep Tonight jopa itämaisia vaikutteita.

Moni saattaisi vinistä pahimmillaan vain vaivoin kasassa pysyvästä yhteensoitosta. Tietty hapuilu kuuluu kuitenkin ehdottomasti asiaan. Ainoastaan rumpali Björn Again Electric (kyllä, vastustamattoman korni nimi) kiihdyttelee filleissään häiritsevällä tavalla yli taitotasonsa. Mies on erityisen innoissaan tuplapedaalistaan. Nämä ovat sivuseikkoja, sillä kokonaisuudessaan Sonic Rootsin soinnissa on juuri sellaista elintärkeää särmää, jota monikansallisen yhtiön lipun alla saatettaisiin höylätä studion lattialle radiosoittoa silmälläpitäen.

Kill Street Blues on rumakantisuudestaan ja biisimateriaalinsa lievästä latteudesta huolimatta tiukka debyytti. Se on läsnä. Keikoilla tämän luulisi ilmenevän vielä tehokkaammin.