Scoog: Scoog

Supersounds

Onkos meillä tässä Suomen Tuure Kilpeläinen? Sillä erotuksella, että Tuurella on paremmat biisit, paremmat sovitukset, parempi bändi ja paremmat tekstit. Eli ei ole, korkea hiusrajakin hämäsi vain näyttämään siilitukkaiselta. Toisin kuin Kilpeläinen, svenskatalande bättre folketia edustava Scoog alias Mats Vidjeskog keskittyy toisella albumillaan harmittoman radiopopin perusasioiden suoltamiseen.

Vaan onko se kirjaimellisesti ihan harmitonta? Varsinkin, jos musiikki saa harmittamaan. Inspiroivasti nimetyllä Scoog-levylläkin on iso kasa lauluja, joita ilman maailma olisi parempi paikka. Pienestä melankolian tuikkeesta huolimatta on kuitenkin kiinnostava huomata, kuinka virkeä elämänasenne suomenruotsalaisen tekemisistä välittyy. Suomenkielisen vastineen radiohitit voisivat olla toisenlaisia.

Niin, onko meillä suomenkielistä vastinetta? Jos iskelmätähdet rajataan automaattisesti pois, jääkö jäljelle muita toisten tekemiä lauluja luikauttelevia miesartisteja kuin Antti Tuisku, Samuli Edelmann ja Vesku Loiri? Niistäkin Tuisku menee trendipopin joukkoon (mistä Scoogissa ei todellakaan ole kyse) ja Loiri ja Edelmann taas johonkin ihan muualle.

Erikoista on myös huomata, miten suomenruotsi kadottaa laulukielenä lähes kaikki riikinruotsin viehättävät piirteet. Artistin sympaattisesta vilpittömyydestä huolimatta (tai ehkä juuri siksi) ilmaisu kuulostaa kumealta, ontolta ja tylsältä. Scoogin kakkoslevyn päivänvalon kestävään seitsemään minuuttiin mahtuvat hauska Kärlekens Symptom, keväälle osoitettu rakkauslaulu Våren ja jo edellisellä levyllä julkaistu Drömmar om dig, joka on jostain syystä albumin bonusraitana.