Lubo-Mir: Nine Levels

Sonic Foundation

Hypnoottista, syvää biittiä – sitä on tamperelainen Lubo-Mir, jonka Nine Levels on nimensä veroinen matka vähintään yhdeksälle eri tasolle.

Instrumentaalialbumin yksitoista raitaa liukuvat elektronisen trip-hopin, eteerisen ambientin sekä psykedeelisen kevytrockin mittaamattomilla mailla. Jotain kappaleiden vetovoimasta kertoo sekin, että paria poikkeusta lukuun ottamatta ne eivät ylitä neljän minuutin rajapyykkiä, vaikka teemat tuntuvat pyörivän ympärillä pieniä ikuisuuksia. Eikä tämä tarkoita suinkaan sitä, että biiseihin ehtisi kyllästyä. Aika vain tahtoo menettää merkityksensä, kun intron jälkeen ylitetään taso toisensa perään ja lopussa odottaa vielä palkinto suoritetuista tehtävistä.

Lubo-Mirin soundimaailmassa elektronisuus korostuu, mutta siellä on havaittavissa jälkiä myös lukuisista muista suunnista. Kaukaisen idän mystiikka huokuu ensimmäisen sukupolven videopelien filtterin kautta, samoin 70-luvun kung-fu –elokuvat muistuvat mieleen muutamista sampleista, jotka värittävät muuten modernia äänimaisemaa. Kappaleissa tärkeimmäksi elementiksi kohoaa tunnelma, jota punotaan hienosyisillä kerroksilla, pienillä lisäyksillä sekä harkituilla efekteillä. Merkittävää on myös ilmavuus, sillä äänimaisemaa ei missään vaiheessa täytetä itsetarkoituksella hälyllä.

Nopeatempoiset kappaleet rullaavat vaivatta eteenpäin, vaikka parissa kohdin Lubo-Mirin taival tahtoo vähän jumittaakin. Tärkeintä on kuitenkin kokonaisuus ja yhtye on onnistunut luomaan hyvin tasapainoisen sellaisen. Elektron, vanhojen tv-sarja soundtrackien, trip-hopin, psyche-space rockin sekä ambientin keskellä sijaitsee ei-kenenkään-maa, joka Lubo-Mirin tapauksessa on melkoinen mikä-mikä-maa. Siellä jokainen meistä voi olla hetken Peter Pan, tai Helinä-keiju, tai vaikka kumpikin.