Frightened Rabbit: The Winter Of Mixed Drinks

Fat Cat

Skotlannin suunnilta on viimeisen kymmenen vuoden aikana, ihan l�hivuosinakin, tullut taitavaa ja tunnelmaltaan pohjoismaalaisittain varsin sopivan synke�lt� tuntuvaa indierockia ja -popia. Yksi n�ist� on Frightened Rabbit -nime� totteleva, alunperin triomuotoinen, Selkirkist� ponnistava yhtye, jonka kolmannelta levylt� The Winter Of Mixed Drinks on lupa odottaa v�hint��nkin kohtuullista menestyst�.

Parin vuoden takaisella onnistuneella kakkoslevyll� The Midnight Organ Fight, keski�ss� olivat tunnustukselliset folkpalat, joiden kiivas mollivoittoisuus oli k�sinkosketeltavaa. T�ss� valossa uutukaisen paikoin lepsultakin tuntuva ote hieman yll�tt��. Muutamassa vuodessa Scott Hutchinsonin johtama yhtye on laajentunut ja laventunut sek� miehist�lt��n ett� ilmaisultaan, eik� se v�ltt�m�tt� ole askel parempaan � vaikkakin isompaan � suuntaan.

The Winter Of Mixed Drinks on ulkoisilta puitteiltaan hiotumpi ja salonkikelpoisempi kuin edelt�j�ns�. Se ei silti ole siloinen, vaan enemm�nkin suttuiseen kenkiintuijotteluun ja taiteellisempaan ilmaisuun pohjimmiltaan yksinkertaista popmusiikkiaan piilotteleva yritys suunnata kohti aiempaa suurempaa ja laveampaa yleis��. Eik� se todenn�k�isesti j�� yritykseksi, koska edes j�re�n barokkimaiset orkestraatiot eiv�t piilota sit�, ett� parhaimmillaan The Winter Of Mixed Drinks on varsin hyv� levy.

Levyn aloittavan Thingsin s�h�kk� we can drop the past -lausuma yhdistettyn� monotoniseen biittiin ja eksoottiseen jousin�pp�ilyyn ohjaa uskomaan, ett� Frightened Rabbit on kulkenut yhden tien loppuun ja t�ht�� nyt sylit auki kohti jotain suurempaa. Swim Until You Can�t See Land vie yhtyeen uuteen maailmaan, jossa perusasiat ovat kuten ennenkin, tunnelmat edelleen tiheit�, mutta jossa kokonaisuus ei en�� puhuttele niin kuin aiemmin.

I�m not miserable now, laulaa Hutchinson Not Miserablessa. Se on hienoa. Itse nautin silti edelleenkin enemm�n siit� Hutchinsonista, joka kertoi ongelmistaan pubinnurkassa. Ymm�rr�n kuitenkin, ett� entist� useampi pit�� t�st� suuremmille yleis�ille suunnatusta Hutchinsonista. Sekin on hienoa, koska enemm�n t�ll� levyll� on hyv�� kuin huonoa, hengelt��n tummas�vyist� mutta vapauttavaa musiikkia.