Circle Of Contempt: Artifacts In Motion

Sumerian

Marraskuussa 2007 Mika Roth kirjoitti Thrust Momentin Rumour Has It... -demon arviossaan, ett� yhtye todenn�k�isesti l�yt�isi halukkaita yhteisty�kumppaneita, jos pitk�soittoa meinaisivat tehd�. Tuskin arvasi Roth tai ehk� edes yhtye itsek��n, ett� kaksi vuotta my�hemmin plakkarissa on nimenmuutoksen lis�ksi noin kuukauden mittainen Yhdysvaltojen kiertue sek� jenkki-yhti� Sumerianilla julkaistu debyyttialbumi.

Eik� mik� tahansa debyytti. Artifacts In Motion on tuhti ja nimens� mukaisesti alati liikkeess� olevalta tuntuva, kohtuullisen raskas paketti monipuolista ja teknist�kin m�tt��, joka levykaupassa l�ytynee metalcoren kohdilta. Mutta lainatakseni toistamiseen kollega Rothin ajatuksia: jos ei Thrust Momentin Parallels -demon anti ollut viel� kovin rajattua, ei sit� ole Circle Of Contemptinkaan tarjonta. Itse asiassa parasta Artifacts In Motionilla on sen laaja-alaisuus.

Aina kun luulee saaneensa edes jonkinlaisen otteen levyst�, voi olla varma siit� ettei puolen minuutin p��st� ole en�� samaa mielt�. Reilun puolen tunnin ja yhdentoista biisin levylt� l�ytyy melkoinen m��r� kaikenlaista kitarakikkailusta syntsamattoihin, riffi- ja soolotykityksest� lastenkamarin pimpelipomiin sek� tarkasta ja tiukasta soitosta hyvinkin laveaan tunnelmointiin. Tarkempia m��rittelyj� karttava Artfacts In Motion onkin melko abstrakti muttei kuitenkaan hahmoton levy.

Yhtye nimitt�in taitaa hyvien biisikokonaisuuksien tekemisen. Vaikka touhu on enemm�n ADHD kuin AC/DC, l�ytyy progressiiviseksikin �ityv�n nykimisen seasta se kuuluisa punainen lanka, joka kummasti lis�� levyn elin-ik��. Circle Of Contemptin pelinavaus on haastava, sek� kuulijalle ett� samoilla apajilla tarpoville yhtyeille. Vaan mik�k�h�n lienee yhteys laadun ja porilaisen yhtyeen nimest� l�ytyv�n englanninkielisen ympyr�n v�lill�?