Circle Of Contempt: Artifacts In Motion

Sumerian

Marraskuussa 2007 Mika Roth kirjoitti Thrust Momentin Rumour Has It... -demon arviossaan, että yhtye todennäköisesti löytäisi halukkaita yhteistyökumppaneita, jos pitkäsoittoa meinaisivat tehdä. Tuskin arvasi Roth tai ehkä edes yhtye itsekään, että kaksi vuotta myöhemmin plakkarissa on nimenmuutoksen lisäksi noin kuukauden mittainen Yhdysvaltojen kiertue sekä jenkki-yhtiö Sumerianilla julkaistu debyyttialbumi.

Eikä mikä tahansa debyytti. Artifacts In Motion on tuhti ja nimensä mukaisesti alati liikkeessä olevalta tuntuva, kohtuullisen raskas paketti monipuolista ja teknistäkin mättöä, joka levykaupassa löytynee metalcoren kohdilta. Mutta lainatakseni toistamiseen kollega Rothin ajatuksia: jos ei Thrust Momentin Parallels -demon anti ollut vielä kovin rajattua, ei sitä ole Circle Of Contemptinkaan tarjonta. Itse asiassa parasta Artifacts In Motionilla on sen laaja-alaisuus.

Aina kun luulee saaneensa edes jonkinlaisen otteen levystä, voi olla varma siitä ettei puolen minuutin päästä ole enää samaa mieltä. Reilun puolen tunnin ja yhdentoista biisin levyltä löytyy melkoinen määrä kaikenlaista kitarakikkailusta syntsamattoihin, riffi- ja soolotykityksestä lastenkamarin pimpelipomiin sekä tarkasta ja tiukasta soitosta hyvinkin laveaan tunnelmointiin. Tarkempia määrittelyjä karttava Artfacts In Motion onkin melko abstrakti muttei kuitenkaan hahmoton levy.

Yhtye nimittäin taitaa hyvien biisikokonaisuuksien tekemisen. Vaikka touhu on enemmän ADHD kuin AC/DC, löytyy progressiiviseksikin äityvän nykimisen seasta se kuuluisa punainen lanka, joka kummasti lisää levyn elin-ikää. Circle Of Contemptin pelinavaus on haastava, sekä kuulijalle että samoilla apajilla tarpoville yhtyeille. Vaan mikäköhän lienee yhteys laadun ja porilaisen yhtyeen nimestä löytyvän englanninkielisen ympyrän välillä?