Lyijykomppania: Sota nälkä rutto kuolema

RAM Disc

Lyijykomppania jatkaa Niskalaukauksen tunnetuksi tekemän jynkytyksen soittamista. Kitarat on viritetty alas ja laulujen tunnelmat vielä alemmas. Hilipatihippaa oli tietenkin turha odottaakaan, kun levyn nimenä on neljä jylhän komeaa sanaa, Sota nälkä rutto kuolema. Musiikillisesti bändi on perillisensä Niskalaukauksen kanssa samassa karsinassa. Jopa niin paljon että levyn alussa jää odottamaan Lyijykomppanian kohta 15 vuotta sitten jättäneen Timo Rautiaisen laulua. Nämä luulot kuitenkin unohtuvat, kun solisti Petteri Virtanen avaa suunsa intron jälkeen ensimmäisessä varsinaisessa kappaleessa Nomadit riistana.

Levy on takakannessa jaettu neljään levyn nimestä tulevaan teemaan. Pelkästään kuuntelemalla ei tätä huomaisi, vaikka biisien tekstit jaottelua tukevatkin. Teemoista onnistunein on Rutto, jonka alla ovat yllättävästi nimetyt Reipastellaan ja www.rutto.com. Nämä ovat levyn onnistuneimmat kappaleet ja jäävät ehkä erilaisuutensa vuoksi päähän soimaan. Reipastellaan kuulostaa alkuun jopa iloiselta, mutta tarkemmin kuunneltuna kappaleen puoliväliin mennessä on mennyt oma henki ja toisenkin. Levyn sanoitukset ovat kuin tälle vuosituhannelle päivitettyä Viikatetta. Sama alakulotettu tunnelma, mutta mukana vilahtaa tietokoneita ja lentokoneita viinanjuonnin ja kuoleman ohessa.

Introssa ja levyn päättävässä Omenainkerääjien laulussa on käytetty koskettimia ja viulua, mutta muuten tämä on sitä itseään, eli pääosassa on muutaman metrin korkuinen pätevistä riffeistä rakennettu kitaravalli. Olisi mukava päästä keikalle toteamaan, miten trio voi saada saman soundin aikaan lavalla. Pitäisi vain saada bändi liikahtamaan Keski-Suomesta muuallekkin.

Mitään varsinaisesti uutta tällä levyllä ei ole, mutta sitä tuskin kukaan odottikaan. Tasaisen mainio paketti, josta jää pari iskusävelmää mieleen. Levy palauttaa uskoa genreen, jota vuosituhannen vaihteessa runtelivat kymmenet perässähiihtäneet tusinaniskikset.