Tunng: …And Then We Saw Land

Full Time Hobby

Mike Lindsayn elektronisen maailman ja Sam Gendersin pehmeästi folkahtavien biisien luova yhteentörmäily ei jatku enää lontoolaiskollektiivin neljännellä albumilla, vaikka meininki on vähintään yhtä toimivaa kuin edellisellä, vuoden 2007 Good Arrowsilla. Perustajajäsenen, laulaja-laulunkirjoittaja Samin lähtö bändistä muutti yhtyeen toimintatapoja totaalisesti ja on mm. nostanut Becky Jacobsin laulua isompaan rooliin Miken rinnalle. Silti se tuttu pehmeän lauluntekijämateriaalin ja kliinisemmän elektronisen maailman yhteensulattelu tuntuu edelleen olevan Tunngin juttu eikä muutos ole musiikillisesti vaikuttanut yhtyeen soundipalettiin ainakaan negatiivisesti. Uutukainen on nimittäin oikein toimiva kokonaisuus.

Tunngin ensimmäisten levyjen aikaanhan Genders ei soittanut livenä bändissä vaan vasta Good Arrowsilla koossa oli myös Samin sisältävä oikea bändi. Nyt se yhteennivoitunut yhtye on edelleen puikoissa ja se kuuluu. Voisikin ehkä sanoa että enää ei pidä puhua kollektiivista vaan oikeasta bändistä. Katsotaan sitten joko seuraavan albumin kohdalla tälle levylle laulunkirjoitus ”apua” antaneesta bändin lähiystävästä Ben Bickertonista on leivottu seuraava täysjäsen Tunngiin…

”Uusi” Tunng eroaa vanhasta siinä että vaikka pehmeän folkahtavuuden ja elektro-elementtien ristisiitos on edelleen se tie jolla kuljetaan, ovat mutkat nyt avarampia ja sivelyt laajoja – voi jopa sanoa että Tunng on avannut ovensa ja astunut ulkotiloihin. Mistään stadionsoundeista ei ole kyse, pieni on …And Then We Saw Landillä todellakin kaunista. Mutta ikään kuin kellarista ulkoilmaan astunut ilme on haikean positiivinen ja sellainen iskevän heleä leikittelevyys leimaa tekemistä. Toki harkitun tyylikkäästi, ei lo-fi -hengessä räpiköiden. Kun mukana on mm. kuorolaulua, 70-lukuista syntikkaa, torvia ja liverumpuja, on tunnelma välillä lähellä amerikan sydänmaiden pehmeää indiepoppia ja americanaa. Tai eeppistä folkia. Asioita tarjoillaan pehmeästi pohdiskellen ja optimisesti. Aloitusraita Hustlen kiireettömästä banjosvengistä loppulevyn kepeisiin kuorokertoihin homma viehättää. Erityismainittavia hetkiä ovat Hustlen ohella mm. öinen October, samanlailla suomalaisen melankoliantajuun vetoava surumielisen kaunis With Whiskey ja hiukan rytmikkäämmästä puolesta vaikkapa pikkuhiljaa kasvava, samaan aikaan eeppinen ja vinosti junnaava instrumentaali By Dusk They Were In The City sekä Jacobsin pehmeälle laululle komeasti tilaa antava These Winds. Santiagon leikkisä ilme on myös mainio. Suoranaisia huteja ei ole.